Kevät hujahti nopeasti Vuokatissa treenien ja ylioppilaskirjoitusten merkeissä. Viimeiset kuukaudet Sompalan opiskelijakylässä vierähti silmänräpäyksessä - mutta niinhän se sanonta kuuluu, että aika lentää kun on hauskaa! Ja voi että, hauskaahan meillä oli! Syksyä ja kevättä varjosti pahat flunssat, jotka ovat oikeastaan vaivanneet minua aina. Treeneissä usein toivottoman pitkältä tuntuvia taukoja ärhäkkien flunssien vuoksi. Hengitysongelmat siirtyivät altaasta kuivalle maalle ja astmalääkkeiden käyttö oli jo ihan liiallista. Kitarisa poistettiin. Klooriyliherkkyyttä epäiltiin. Ruokavaliota ja treenejä muutettiin, unta ja kuormitusta seurattiin tarkemmin. Huhtikuun alussa tein lopullisen päätöksen uintiuran lopettamisesta tai siis eläköitymisprojkektin voimaanastumisesta, kuten itse sitä kutsuin. Sairastelu kun vain jatkui ja jatkui. Se aiheutti paljon turhautumista. Motivaatiotahan löytyi, mutta jostain syystä kroppa ei vain toiminut niinkuin piti.
Uinnin lopettaminen oli yksi vaikeimmista päätöksistä, jonka olen tähänastisessa elämässäni joutunut tekemään: rakkaus lajiin oli kova ja siihen tiettyyn rytmiin oli kasvettu tiukasti sisään kymmenen altaantäyteisen vuoden aikana. Eläköitymispäätös on kuitenkin alkanut tuntua oikealta ajan myötä, vaikka kisa-altaaseen iskeekin usein kova ikävä.Valinta oli kuitenkin oikea: sairastelukierre on loppunut kuin seinään ja olo on ollut erittäin hyvä ja virkeä. Terveys ennen kaikkea niinkuin äiti aina jaksaa muistuttaa. (Äidithän on siis aina oikeassa) Onneksi Kuusamon uimahallin remontti on viimeinkin valmis ja pääsen kotialtaaseen kelluttelemaan, ja pienen totuttelun jälkeen uimaan vielä vähän perhostakin kovaa. Allashan ei katoa minnekkään rakkaudesta lajiin puhumattakaan!
Kiireinen kevät oli hyvä päättää parin viikon hengähdykseen Thaimaan kuumudessa. Snorklaus ja rannalla löhöily virkistivät mieltä kummasti ja kotiinpaluun jälkeen oli energiaa vaikka muille jakaa. (Vaikka se 24h matkustusrumba kolmella koneenvaihdolla suuntaansa vähän ehkä saattoikin tehdä matkalaisista ryytyneitä)
Pitkähäntävene parkissa Koh Phi Phillä (on muuten erittäin kovaääninen liikkumismuoto)
Phnag Nga Baylla melomassa
Pad thai <3
Koh Similan, Koh Miang
Päiväretkellä kasattiin omat, perinteiset thaimaalaiset Kratong-lyhdyt, jotka sytytettiin kellumaan auringon laskiessa laguuniin.
Reissun jälkeen alkoi kiivas leipomisurakka tuleviin ylioppilasjuhliin. Leivoin käytännössä joka päivä koko päivän, koska olin töissä Kuusamossa Petäjälammen Herkussa taikomassa kakkuja ja muita makeita ihanuuksia. Päivien vähetessä ennen juhlia sain kotona jo perheen miesväeltä muutamia tosi mukavia lempinimiä kuten esimerkiksi keittiönatsi-ja hirmu. :D Otin siis keittiötilan haltuun luultavasti vähän liiankin hyvin.. Juhlat olivat kuitenkin erittäin onnistuneet ja mukavat! Kiitos kaikille, jotka juhlistivat tuota ihanaa päivää kanssani. :)
Raikkaita sitruunamacaroneja omiin juhliin, yksi harva kuva, minkä ehdin leivontakiireen keskellä napata.. :D
Rentoutumista parhaimmillaan eli reissu ampumaradalle isän ja bestiksen, Jessikan kanssa (joka muuten harrastaa ihan ampumahiihtoa!)
Ylioppilaspäivä oli jo itsestään huikea ja ihana, mutta erityisen uskomattoman ja ikimuistoisen siitä teki viesti, joka tuli Etelä-Ranskasta:olemme kiinnostuneita sinusta, tervetuloa työharjoitteluun 13.6-15.8 leipomo-konditoriaamme. Siitähän se riemu repesi ja lennot varattiin Nizzaan jo heti seuraavana päivänä. Nizzan reissulle omistan ihan oman postauksen, luulatavasti useammankin, koska asiaa on sen verran paljon, ettei kukaan lukija tuskin kiitä minua kahdenkymmenenviiden sivun megapostauksesta. Au revoir!
- Moona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti