Pääsin siis työharjoitteluun (le stage) erääseen nizzalaiseen leipomo-konditoriaan reiluksi pariksi kuukaudeksi ja tästä huikeasta tilaisuudesta on kiittäminen Kuusamon omaa mestarikokkia, Jouni Törmästä, joka ystävällisesti ja sinnikkäästi toimi yhteyshenkilönäni ja puolestapuhujanani Ranskan maalla. Jouni siis järjesti minut töihin L'Atelier de Vincent-nimiseen leipomo-konditoriaan, joka sijaitsee aivan Nizzan keskustassa Boulevard Gambettalla.
Lensin Nizzaan syntymäpäivänäni 9. kesäkuuta ja työt alkoivat maanantaina 13. kesäkuuta. Ensimmäiset päivät kuluivat nopeasti käytännön asioita hoitaessa, kuten pyörän ja ammattityövaatteiden ostossa sekä lähialueisiin tutustuessa. Nizzassa ja ylipäänsä Etelä-Ranskassa on erittäin kätevää liikkua pyörällä, joten ostin pyörän jo heti alkuun ja voin sanoa, että se oli oikeasti aivan loisto-ostos! Bussit ovat edullisia, mutta usein ruuhkaisia ja myöhässä, koska Nizzan alueella oikeita bussikaistoja on erittäin harvassa. Pyörä oli siis erittäin kätevä liikkumismuoto ja antoi myös vapauden mennä omien aikataulujen mukaan minne vain halusi.
Vuokrasin kesäksi huoneen erään "Joogatyypin" luota, Saint Laurent du Varista, joka on seuraava kaupunki heti Nizzan jälkeen Cannesiin päin. Turistisesonkina vuokra-asuntojen hinnat ovat pilvissä, joten opiskelijalle on paljon edullisempaa vuokrata huone. Kuljin lähes aina pyörällä töihin, työmatkaa oli noin 10km, mutta lämpimässä säässä ja hyvää pyörätietä pitkin se oli suorastaan nautinto. Oli upeaa katsella auringon nousevan Nizzan ylle vuorten takaa taivaan värjäytyessä upean oranssiksi. Työt alkoivat aikaisin aamulla, klo 7, joten matkaan oli lähdettävä jo hyvissä ajoin.
Ensimmäinen työpäivä oli erittäin jännittävä. On pakko myöntää nyt myöhemmin, että sydän hakkasi melkoisen kovaa kun parkkeerasin menopelini konditorian ulkopuolelle ja astelin sisään. Paikan omistaja (myöhemmin "Chef") on kondiittorimestari Vincent Mary, joka opetti 20 vuotta yhdessä maailman arvostetuimmassa kulinaarisessa koulussa, Pariisin Ecole Lenotressa, mutta neljä vuotta sitten päätti seurata unelmaansa ja perusti oman yrityksensä Nizzaan. Chef opettaa edelleen: meitä harjoittelijoita omassa puodissaan, mutta myös muita alasta kiinnostuineita ympäri maailmaa järjestettävillä kursseilla.
Kiinnitin jo heti ensimmäisenä työpäivänä huomiota työpaikan ilmapiiriin, mikä oli erittäin hyvä (ja on edelleen), kaikki työtekijät tulevat todella hyvin juttuun ja auttavat toisiaan. Leipäpuolesta vastaa John ja Mamadou, minä, amerikkalainen Alex ja ranskalainen Marie hoidimme hommamme konditorian puolella Chefin valvovan silmän alla. Kahvilaa/myymäläpuolta pyörittävät Chefin vaimo Sandrine sekä kolumbialainen Juliette. L'atelier de Vincentin väki on kuin yhtä suurta perhettä ja rakkaus tekemiseen näkyy tuotteissa.
Pari ensimmäistä viikkoa olin aivan hukassa. En tiennyt mistä laatikosta tai kaapista mikäkin työväline tai raaka-aine löytyi, minulle puhuttiin ranskaa ja vielä erittäin nopealla tahdilla ja kaiken kukkuraksi eihän minulla ollut minkäänlaista kästystä tuotteista, niiden ulkonäöstä saati sitten mausta. Pääkoppani tieto rajoittui kolmeen ranskalaiseen klassikkoon: tuulihattuihin, macaron-leivoksiin ja oopperakakkuun - kaikki muu oli täysin uutta ja ihmeellistä. Pari ensimmäistä viikkoa meni siis aivan yli hilseen ja mokailuja sattui, ei kuitenkaan mitään liian suurta tai pahaa (Onneksi!!!)
Kaksi ensimmäistä viikkoa oli vaikeita ja olin aina aivan puhki kun pääsin kotiin. Uuden kielen, raaka-aineiden, tuotteiden esillepanon, uunin toiminnan sun muun opettelu vei oman aikansa, mutta pikkuhiljaa kaikki alkoi sujua paremmin ja ensimmäisen kuukauden jälkeen suurempia kysymysmerkkejä ei enää ollut.
Tyypillinen työpäivä meni jota kuinkin näin: aamulla työt alkoivat klo 7, ensimmäiseksi toivotettiin tietysti hyvät huomenet työporukalle ja kyseltiin mitä kuuluu kenellekin (poskisuudelmia ei onneksi meidän työpaikalla liiemmin vaihdeltu). Päivän ensimmäinen homma joka ikinen aamu oli kaivaa eiliseltä jääneet kakut ja leivokset jääkaapista ja korjata ne. Korjauksella tarkoitettiin ulkonäköasioiden viilausta, esimerkiksi kermavaahdon uudelleen pursottamista, glaseerauksen lisäämistä ym. mikä paransi tuotteen ulkonäköä. Seuraavaksi kakkupalat ja leivokset laskettiin seinällä olevaan listaan, johon myös merkittiin paljonko kyseistä tuotetta oli tehtävä lisää myyntiin. Suurimmat myyntihitit kesällä olivat mansikkatartaletit ja perinteiset suklaaeclairit. Kakkujen korjauksen jälkeen ihanuudet vietiin kahvilan puolelle myyntiin ja uudet palat tehtiin listan mukaan. Tähän kului aikaa yleensä noin 2-3 tuntia, riippuen montako tekijää oli paikalla hommia hoitamassa. Noin kello 11 alkoi mun oma suosikkiosuus päivästä eli uuden oppiminen. Chef siis opetti meitä harjoittelijoita kädestä pitäen tekemään milloin mitäkin makeaa. Aloitimme perusasioista kuten creme patissieresta (leipurin kreemi) ja siirryimme päivä päivältä haastavimpiin asioihin. Oppimisosion jälkeen keittiö puunattiin putipuhtaaksi ja jäätävät astiavuoret tiskattiin priimakuntoon käsin, koska tiskikonettahan ei ollut... Olen siis ainakin oppinut tiskaamaan viimeisen kahden ja puolen kuukauden aikana jos jotakin!
Vapaapäiviksi mulle sattui mukavasti lauantai ja sunnuntai. Lauantait kului usein Nizzassa nähtävyyksiä katsellen ja ihanassa Beaulieu-sur-merin pikkukylässä rannalla. Myös Monacossa tuli käytyä päiväseltään ihmettelemässä luksusjahteja ja ferrarien kilpa-ajoa keskustassa. Antibes ja Cannes on vielä katsastamatta, mutta sinne ehtii sitten hyvin syksymmällä. Sunnuntai on Ranskassa perhepäivä. Useat kaupat ovat kiinni tai auki vain muutaman tunnin ja ihmiset menevät koko suvun voimin viettämään mukavan rentoa päivää rannoille. Kakkujen myynti on kiivasta viikonloppuisin ja etenkin sunnuntaina. Alemyynteihin hyökkäsin tietenkin heti aloituspäivänä eli 6. heinäkuuta. Cagnes-sur-merin kaupungissa sijaitseva, upouusi ostoskeskus Polygone Riviera oli yksi luottopaikoista. Kannattaa käydä katsomassa paikka jos liikkuu Nizzan lähettyvillä! Kauppoja ja nähtävää on alueella paljon.
Oppia tarttui kahden ja puolen kuukauden aikana mukaan paljon, mutta paljon on vielä opittavaa. Majailen tällä hetkellä Suomessa, mutta palaan Nizzaan jo 1. lokakuuta "koulunpenkille". Suoritan Ranskan kansallisen kondiittoritutkinnon oppisopimuksella L'Atelier de Vincentissä. Koulutus kestää 7 kuukautta ja suoritan lopuksi loppukokeet. Uusi, ihana asunto järjestyi vanhasta kaupungista ja nyt töihin on matkaa vain pari kilometriä. Lokakuuta odotellessa!
PS. Lupaan muistaa pakata koneen mukaan tälle seuraavalle pidemmälle reissulle ja päivittää kuulumisia ahkerasti! Kuvapostausta tulossa myöhemmin, joten pysykäähän kuulolla! :)
-Moona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti