Klassikkokakkua ja klassikkomaisemia

Jälleen on viikko vierähtänyt ihan silmänräpäyksessä! Kuluneen viikon aikana harjoittelin mm. macaronien pursotusta sekä creme anglaisen  ja klassikkokakku Charlotten valmistusta. Loppuviikkoa kohti tilauslistat pitenivät ja oli todella mukavaa vaihtelua ns. "normiarkeen", kun pääsin tekemään vähän erikoisempia ja uusia juttuja. Muutamilta mokilta ja vastoinkäymisiltäkään ei ihan vältytty, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Eze Villagesta avautuvat näköalat


           Macaroneja tuli tosiaan pursoteltua useampia eriä alkuviikosta. Ensimmäiset pari erää tein keskikokoisia kuoria yksittäisiä leivoksia varten, jotka täytetään vadelmahillolla, keveällä vanilja kreemillä (creme legere) ja tuoreilla vatuilla. Niistä siis piti tulla nättejä, HILLITTYJÄ vaaleanpunaisia... Mutta mitäpä kävikään.. :D Käytin siis kesällä täällä ollessani noihin samoihin macaronkuoriin punaista, luonnollista pulverivärijauhetta, joka on siis erittäin erittäin erittäin pigmenttistä ja tujua tavaraa. No nyt sitten syksyllä porukka Ateljeessa oli syystä tai toisesta alkanut suosimaan toisenlaista väriä, nimittäin nestemäistä. Nestemäinen väri on myös erittäin hyvää ja toimivaa, mutta siinä on paljon vähemmän väripigmenttiä kuin pulverivärissä eli sitä saa laittaa reilusti enemmän.
            Olen nyt tänne tultuani käyttänyt pelkästään nesteväriä ja tottunut salakavalasti siihen, että sitä saa laittaa reilusti. No siinäpä sitten maanantai-aamuna otinkin ajatuksissani pulverivärin kaapista ja lisäsin sitä taikinaan samalla mitalla kuin laimeaa nesteväriä ja voivoivoi... Voitte vaan kuvitella, että lopputulos näytti öhöm hieman erilaiselta, mitä haettiin... Ja se chefin ilme oli kyllä ihan korvaamaton (2 minuuttia pelkkää järkyttynyttä macaronmixin tuijoitusta)! Alkujärkytys oli melko paha kaikilla, ja tästäkin pikku kömmähdyksestä seurasi paljon hillitöntä naurua, mutta lopputulos oli kuitenkin erittäin onnistunut. Väri oli ihanan syvänpunainen ja chef lopulta ihastui siihen niin paljon, että sanoi parin päivän jälkeen: "Kuule Moona, nyt me aletaan valmistaa macaronit aina tuollaisiksi syvänpunaisiksi. Tuo väri on upea ja korostaa vadelmaa hyvin!" Huhhuh kivi putosi sydämeltä ja tuo on oikeastaan ihan totta. Väri on mukavan dramaattinen ja herättää ainakin asiakkaiden huomion! Suurista macaroneista, jotka tehdään usein tilauksen mukaan tai vitriiniin myyntiin, tuli sitten ihan pinkkejä (koska chef kaatoi värin..) mutta siltikin tosi söpöjä. Täyte on muuten sama, mutta creme legeren tilalla on kirpeää sitruunakreemiä ja koristelu on runsas. Alkuviikko vierähti siis macaronien parissa. Jättimacaronit ovat vähän niinkuin kakkuja ja nyt kun macaronit ovat saavuttameet huiman suosion ympöri maailmaa, ihmiset tilaavat niitä syntymäpäiväkakkujen sijasta. Ei huono valinta! ;)

 Punaiset macaronkuoret........

Macaron Grande

            Loppuviikosta siirryttiin isompiin kakkuihin. Tilauksia sateli omenapiirakoista suklaakakkuihin ja tuhatlehtisiin (Millefeuille). Päärynächarlotte oli uusi, jännitävä tuote. Klassikkokakku, jonka makuna oli tällä kertaa raikas päärynä. Päärynämoussea, mantelimoussea, rapeita kaakaokeksejä ja päärynäviipaleita. Charlotten päälle aseteltiin päärynäviipaleita viuhkamaiseen kuvioon ja reunoille kiinnitettiin kaakaon makuisia ladie's finger eli savoiardikeksejä. Koko komeuden viimeisteli oranssi nauha nätillä rusetilla. Teimme myös muutamia suuria joulukakkulevyjä odottamaan pariksi viikoksi pakkaseen, josta ne sitten ilman vielä hieman viiletessä leikataan tiskiin myyntiin paloiksi hyvissä ajoin ennen joulua, jotta ihmiset pääsevät maistelemaan useita vaihtoehtoja ennen lopullista päätöstä kakkutilauksesta. Samalla hyvää mainosta etukäteen! Ollaan puhuttu chefin kanssa, että lanseeraisimme piakkoin pienen testierän lakritsimacaroneja puotiin, jotta näemme kasvaako niiden suosio miten hyvin ja päätyisikö ne lopulta listalle kunnolla. Jännittävää! Suomalaisesta lakusta tietenkin. Mutta aika näyttää, miten hyvin lakritsi sopii ranskalaisten makupalettiin. Viikko oli mukavan kiireinen ja pääsin taas yhtenä iltapäivänä paistamaan vähän leipää jäätävässä leipäuunissa. Hauskaa vaihtelua! Ensiviikolla ohjelmassa on ainakin tuulihattutaikina, mutta kaikki muu on vielä mysteeriä.

Päärynächarlotte

 Sesongin parhaita paloja eli viikunatartaletit

Kävin tänään taas yhden pienen päiväretken. Suuntasin junalla Monacoon päin Eze Sur Merin kylään ja erityisesti Eze Villageen. Eze Village on erään vuoren päällä sijaitseva keskiaikainen kylä, josta avautuu upeat näkymät alas laaksoon ja merelle. Vuoria, kapeita ja mutkittelevia serpentiiniteitä, pikkukyliä ja merta. Klassista etelä-ranskalaista maisemaa löytyy yllin kyllin tästä kohteesta! Kylä on täynnä taidetta, mm. lasi,- koru- ja maalaustaidetta sekä kahviloita ja ravintoloita söpöjä pikkuputiikkeja unohtamatta. Ezessä sijaitsee myös kaksi erittäin kuuluisaa parfyymikauppaa, josta toisella, Fragonardilla on myös tehdas kylässä. Tehtaaseen pääsee päivittäin ilmaisille kierroksille, joilla parfyymimestarit kertovat tuotteista, niiden valmistuksesta ja erilaisten tuoksujen yhdistelmistä. Tehtaassa sijaitsee tietysti tehtaanmyymälä.

Mielestäni upein kokemus Ezessä kuitenkin oli Jardin Exotique eli vapaasti suomennettuna eksoottinen puutarha. Puutarhassa oli paljon erilaisia alueelle tyypillisiä kasveja ja pieniä kivipolkuja, jotka johtivat ylös näköalapaikalle. Maisemat olivat henkeäsalpaavan upeat! Historiataulut olivat kiva lisä ja ne kertoivat kaikkea mahdollista alueeseen liittyvää. Alueella on kuvattu paljon elokuvia (mm. Alfred Hitchcockin Varkaitten paratiisi, pääosissa Grace Kelly ja Cary Grant) ja se on useiden taiteilijoiden sekä julkkisten suosiossa joko lomakohteena tai pysyvänä kotipaikkana. Ezessä on mukava tunnelma, ehkä hieman turistinen, mutta eihän se haittaa, koska olin itsekin tänään oikea turisti. Maisemat ovat upeat ja tunnelmalliset pikkukujat vievät silmänräpäyksessä kulkijansa keskiajalle. Täytyy kyllä päästä visiitille joskus vielä uudestaankin! Ezeen pääsee kätevästi Nizzasta junalla, ja ylös kylään matka jatkuu juna-aseman edestä lähtevällä bussilla, joka kiermurtelee serpentiiniteitä välillä ehkä jopa hieman liian lujaa.. :D

Jardin Exotiquessa esiintyvät patsaat "Maan jumalattaret" ovat taiteilija Jean-Philippe Richardin taidonnäytteitä.

 Ezen kylä

Näköalapaikalta oli aikamoiset pudotukset alas laaksoon. Onneksi aidat oli hyvää tekoa!

CAP-tutkintoa varten ennakkohakemukset on nyt lähetetty netissä eteenpäin ja tästä se opiskelu sitten vasta kunnolla alkaakin. Can't wait!

-Moona

Shoppailu- ja turistiviikonloppu

Mulla on yleensä (ainakin vielä) viikonloput vapaat koulusta, joten sillon pitkien yöunien ja aamulenkkien lisäksi on myös mukava nauttia kauniista Nizzasta ja se lähiympäristöstä. Retkeni sijoittuvat usein lähikaupunki Cagnes-sur-Merissa sijaitsevaan ostoskeskukseen, upouuteen Polygone Rivieraan (joka on muuten Euroopan suurin ostoskeskus tällä hetkellä!) tai sitten Monacoon päin pieniin pikkukyliin. Tänä viikonloppuna tuli suunnattua molempiin suuntiin: eilen Polygone Riviera shoppailutaivaaseen ja tänään sunnuntaina ihanan sään kunniaksi Saint-Jean Cap-Ferratin pikkukylään ja satamaan.

             Cagnes-sur-Merin Polygone täytyy vaan kokea. Sana ostoskeskus ei riitä kuvaamaan alueen massiivista upeutta! Polygone Riviera on vajaa vuosi sitten avattu shoppailutaivas, joka sijaitsee noin tunnin bussimatkan päässä Nizzasn keskustasta. Jokaiselle löytyy jotakin tuosta pienestä kaupungista! On leffateatteria, kahvilaa, ravintolaa, casinoa - kaupoista puhumattakaan! Viime kesänä, kun majapaikkanani oli vielä Saint Laurent du Var, kävin usein arki-iltoina työpäivän jälkeen pyörähtämässä Polygonissa. Pyörällä matka taittui mukavasti kahteenkymmeneen minuuttiin ja paikan päällä odotti jos jonkinmoista nähtävää. Pari kertaa hiljaisena maanantai-iltana tuli bongattua myös muutamia julkkiksia, jotka viettivät kesälomaa Cote d'Azurin alueella. Ehdoton suosikkikauppa on Linditin suklaapuoti sekä tietysti se ainoa ja oikea halpaliike Primark, josta saa ihan peruspaitoja, toppeja, sukkia ym. normikamaa mukavan edullisesti. Primark ei revi opiskelijan budjettia aivan heti kahtia! Muita hyviä kauppoja ovat mm. Mango, ZARA, Pull&Bear, Berskha, Minelli ja vanha tuttu H&M. Jätski- ja kahvipaikkoja löytyy runsaasti jokaiseen makuun. Tykkään myös Polygonessa siitä, että alue on kokonaan ulkona. "Pääkäytävä" on taivasalla ja keskellä on jos jonkinnäköistä puuta ja pensasta, sekä monia suihkulähteitä. Kaupat ovat sisätiloja ja ne reunustavat "pääkäytävää". Eli periaatteessa on ulkona, mutta myös tavallaan sisällä. Saa nauttia shoppailun ohessa myös raittiista ulkoilmasta.


             Tänään sunnuntaina suuntasin aivan toiseen suuntaan, eli Monacoon päin Saint-Jean Cap-Ferratin kylään valokuvaus- ja turistireissulle. Sää oli mitä parhain! Lämmintä oli noin 21 astetta, joten oikein hyvin tarkeni kuvailla ja ihastella maisemia. Liikenne sujui mukavasti sunnuntain takia ja bussimatka Saint Jeanin satamaan kesti vain vajaan puoli tuntia. Tie kiemurtelee serpentiinimäisesti ylös ja alas aivan rantaviivaa pitkin, joten maisemat pelkästään bussin ikkunasta olivat henkeäsalpaavan upeat. Kalliota, merta, pikkukyliä, rantaa ja vuoristoa. Saint-Jean Cap-Ferratin ehkä hienoin nähtävyys on satama, jossa turkoosi vesi kohtaa vielä vihertävät vuoret ja valkoiset purjeveneet. Satamassa on paljon mukavia ravintoloita ja kahviloita sekä söpöjä pikku putiikkeja. Pari hyvää leipomoa löytyy muutaman sadan metrin päästä rannasta. Oli aikamoisen mukava piknikki aallonmurtajalla istuskellessa ja veneiden kulkua katsellessa. L'Atelier de Vincentin harjoittelijatytöt kertoivat, että tekevät aina silloin tällöin patikointiretkiä juurikin tuonne samaan paikkaan ja kiertävät koko niemen päivän aikana. Toivottavasti seuraavalla kerralla pääsen mukaan! Alue on kuuluisa myös maailmalla ja on toiminut useiden elokuvien kuvauspaikkana (mm. vanhempia Bondeja on kuvattu osittain juurikin täällä). Kannattaa siis ehdottomasti hypätä junaan tai bussiin nro 81 Nizzasta, jos pyörii täällä päin!

            Huomenna onkin sitten jännä päivä, kun CAP-tutkintoon alkaa ennakkohaku netissä. Hakuaika on vähän reilut kaksi viikkoa ja siinä täytellään erilaisia lomakkeita. Suoritan siis täällä Nizzassa Ranskan kansallisen konditoriatutkinnon, joka vaaditaan kaikilta alan ihmisiltä. Myös leipurit ja kokit suorittavat omat CAP:nsä. Koulutukseen kuuluu käytännön ja teorian opintoja, jotka molemmat suoritan L'Atelier de Vincentissä Chefin valvovan silmän alla. Ensi keväänä on sitten kahden päivän mittainen loppukoe, jonka läpäistyään oppilas saa tutkintotodistuksen ja ammattipätevyyden.  Ensimmäinen koepäivä koostuu käytönnön taitojen arvoinnista, eli valmistetaan tiettyjä ranskalaisia klassikkotuotteita käsin. Näitä voivat olla esimerkiksi tuulihatut, croissantit ja perinnekakut. Arvioitsija arvioi tekemisiäni koko päivän. Jännittävää! Toisena päivänä vuorossa ovat tekniikat: kirjoitetaan ranskaksi pyydettyjen tuotteiden valmistusmenetelmät. Se se vasta jännittääkin! Täytyy alkaa harjoittelemaan jo hyvissä ajoin tuota osuutta..... Ettei tuu ihan tänka på.. :D Onneksi loppukokeeseen on vielä hyvin aikaa, joten ei paniikkia. Lähen siitä liikkeelle, että koitan ensiksi täyttää ne online-hakemukset oikein ranskaksi :D

Joulutunnelmointia lokakuussa ja kuvia suosikkipaikoista

                                                                    Nizzan satama                                       

Kyllä vain! Täällä Nizzassa ollaan jo aika lailla hurahdettu joulutunnelmointiin, ainakin konditorian puolella, missä tulevan joulun erikoiskakkuja on kehitelty jo useamman viikon ajan. Mallikakut viimeisteltiin tänään valokuvausta varten ja voi että, miten ihania niistä tulikaan! En oo kyllä ennen nähny ihan näin luonnossa niin upeita kakkuja, saati sitten päässy taiteilijan (Chefin) oikeaksi kädeksi ja osallistumaan koko tähän prosessiin! Muutamien viime päivien aikana oppia on tarttunut aivan älyttömästi ja tuntuu, että vauhti vain kiihtyy. Koko ajan tulee vastaan jotain, mitä en oo ennen päässy tekemään. Reseptivarasto jatkaa kasvuaan päivä päivältä. Uusia tekniikoita pääsee kokeilemaan ihan päivittäin, ja eihän se aina ekalla kerralla mene niinkuin pitäisi, mutta saa ainakin muu porukka naurut mun toilailuista.
                Kukaan ei oo seppä syntyessään ja joka päivä painotetaan toiston tärkeyttä. Hyvänä esimerkkinä on pitkulaisten tuulihattujen (eclairien) pursotus. Sehän siis näyttää tooosi helpolta, kun niitä pursotellaan huimaa vauhtia kahdenkymmenen vuoden kokemus takana. Mutta mutta mutta... Sitten kun Moona tulee siihen pellin eteen ja kokeilee ihan ensimmäistä kertaa niin en sano muuta kun että voivoivoi.. :D Olihan se aikamoinen rupeama ja kauan sen taikinan pursotteluun meni, koska jäljen piti olla vähintäänkin täydellistä - eclairit on yksi suurista ranskalaisista klassikoista ja ne on vain osattava. Mietin siinä hiukkasessa epätoivossa (kun olin siis pursottanut yhden eclairin kymmenen kertaa, kyllä kymmenen, ja kaapinut aina huonon pois ja tehnyt uudestaan), että mitä tässä nyt oikein hommataan, mutta sitten mieleeni muistui taas, minkä takia täällä ollaan. Se on hyvä, että haastetta ei puutu! Ja oli myös mukava huomata, että sanonta "Harjoitus tekee mestarin" alkoi pikkuhiljaa kiteytymään ihan käytäntöön, kun työn jälki parani eclair eclairilta. Hitaasti, mutta varmasti. On kyllä älyttömän mukava tunne, kun pääsee haastamaan itseään kunnolla! Ja varsinkin se, että palautetta tulee reilusti - sekä hyvää, että huonoa ja tietenkin rakentavasti. Se on todella tärkeä asia näin oppimisen kannalta, että kehutaan kun tehdään hyvin ja sanotaan suoraan, jos ja kun joku menee vikaan. Heti perään selitetään selvästi, että miksi näin ei voi tehdä ja miten asia korjataan, koska usein virheet vaikuttavat esimerkiksi leivoksen rakenteeseen ja ulkonäköön, mausta puhumattakaan.

    

 Baguettes
Oon päässy muutamana iltapäivänä harjottelemaan leipien paistoa. Suurinosa leivistä paistetaan aamulla, mutta muutamia peltejä jätetään kylmiöön odottamaan iltapäivää. Iltapäivällä paistettu leipä on mukavan tuore illan asiakkaille. Kuvassa itse viilletyt patongit. Yllätävän vaikeeta saada jokaisesta viillosta yhtä pitkä ja syvä!

   
Jäätävän iso leipäuuni!

La Mary, L'Atelier de Vincentin spesiaalileipä.

             Vapaa-aikana oon lenkkeilly merenrantaa pitkin ja valokuvaillu tätä kaunista kaupunkia. Tekemistä kyllä riittää! Nizzan näköalapaikalle johtavat portaat lähtee vajaan sadan metrin päästä mun asunnolta, ja siellä oonkin käynyt aika useasti.. Julkinen liikenne pelaa Nizzan alueella hyvin ja se on edullinen tapa liikkua paikasta toiseen. Takseja en suosittele kenellekkään pelkästään hinnan takia! Oon aina aatellu, että Suomessa taksista saa maksaa, mutta täällä se on vähintään tuplat. Iltaisin enemmänkin. Julkinen liikenne siis ansaitsee isot peukut. Tramiin eli raitiovaunuun ja paikallisbusseihin käy samat liputkin, joten sekin helpottaa liikkumista huomattavasti. Rantakelit alkaa olemaan jo aika vähissä ja talvi tekee täälläkin selvästi jo tuloaan. Aika kaivaa ne villasukat ja sateenvarjot esille. Joulukakuista tulee omaa raporttia heti, kun ihanuudet on julkaistu suurelle yleisölle. Lisään tähän postaukseen vielä kuvia joistakin mun suosikkipaikoista täällä etelän lämmössä.

                                 Vieux Nice, Nizzan vanhakaupunki ja mun uusi tukikohta!

 
                                 Näköalapaikalta avautuu ihanat näkymät kaupunkiin ja merelle

Beaulieu-Sur-Mer, aivan ihana pikkukylä Nizzan ulkopuolella Monacoon päin. Ihan yksi suosikkipaikoista! Upea ranta ja pari hyvää konditoriaa, niin mitä muuta sitä enää viikonlopuille kaipaa??

Vanhan kaupungin pikkukuja.

Place Garibaldi, Garibaldin aukio. Täynnä söpöjä kahviloita ja ravintoloita. Ensi vuonna osittain aukeavan uuden tramin prototyyppi on näytteillä lokakuun loppuun asti Garibaldilla. Punaista uutuutta pääsee ihastelemaan ihan sisältä käsin! Verkosto kattaa ison osan kaupunkia ja viimeiset linjat valmistuu vuonna 2019.
Tässä on joitakin paikkoja monista, joissa tykkään pyöriä vapaa-ajalla. Jos liikkuu Nizzassa niin kannattaa ehdottomasti ainakin katsastaa se näköalapaikka! Portaita riittää, mutta näkymät ja maisemat on sen arvoiset!

- Moona

Ensimmäinen koulupäivä ja muut kommellukset

Kuten jo otsikosta voi päätellä, ei ekoina päivinä tietenkään vältytty ilman pienimuotoisia hämmennyksiä ja kömmähdyksiä... Palataampa ajassa taakse päin lauantaihin ja Nizzaan saapumiseen. Koneet oli oikein mukavasti ajallaan ja lennot meni hyvin, vaikka matkan varrella oli paikoitellen pieniä turbulenssipuuskia. Saavuin Nizzan kentälle, pääsin passintarkastuksesta yllättävän nopeasti läpi ja sain miljoonan kilon painoisen laukkunikin loistavasti matkalaukkuhihnalta. Chef pääsi onneksi hakemaan mut kentältä ja lähdettiin suunnistamaan vanhaa kaupunkia ja uutta kämppää kohti. En muistanu miten sinne mentiin, vain osoitteen. Noh onneksi navigaattorit on keksitty ja päästiin jo aika lähelle vanhaa kaupunkia ja mun kämppää, minne ei muuten autolla kovinkaan helposti pääse, koska a) kaikki kadut on superkapeita, b) porukkaa on varsinkin viikonloppuisin joka paikassa erittäin paljon ja c) useimmilla kaduilla ei saa edes ajaa (mutta paikalliset ajaa kuitenkin). Pysäköitiin auto perusranskalaisella tyylillä (toimii myös Thaimaassa) eli hätävilkut päälle ja mihin nyt sattuu mahtumaan. Lähdin etsimään asuntoani ihmisvilinästä ja raahasin jättimäistä matkalaukkua mukanani varmaankin erittäin hämmentyneen näköisenä, koska suunnistustaitoni ovat olleet aina hieman kröhöm puutteelliset. Löysin kuitenkin asunnon vihdoin ja viimein, sain jopa alaoven auki ja laukun raahattua neljänteen kerrokseen vanhoissa portaissa. Nou hätä. Sitten alkoi operaatio miten pääsen sisälle kämppääni. Eli täällähän on kaksi ulko-ovea: ulommassa kaksi lukkoa, jotka ovat aivan samannäköiset ja niille on tietysti omat avaimet, jotka ovat pitkälti toistensa kloonit. Ja ainiin lukot on ylösalaisin :D. Siinä sitten kymmenen minuutin hikisen ja raivoisan taistelun jälkeen huomasin, että tämän ovenhan takaa löytyy vielä toinen ovi jeejee.. Seuraava ovi ei ollut suomalaiseen ovikulttuurin tottuneelle yhtään sen helpompi pala ja siinäkin väkerrellessä kului pieni tovi. Heitin kamat sisään ja hain autolta loput. Palatessa kämpälle alaovi alkoi temppuilemaan (koska se on vaan niin vanha ja toimii silloin tällöin joskus kunnolla). Siinä vaiheessa oli jo huumori melko lopussa, kun en taaskaan meinannut päästä kamoineni sisälle ja vatsassa kurni hirveä nälkä väsymyksestä puhumattakaan. Eipä siinä, vihdoin pääsin takaisin ylös omaan ihanaan pikku kämppääni, naapurin avustuksella tosin ja sain vielä ruokaakin lähimarketista jääkaappiin. Maassa siis rauha.

             Sunnuntai kului sitten siivoilun, kamojen purkamisen ja vanhaan kaupunkiin tutustumisen merkeissä. Ja myös erilaisten ovien avaamisen ja lukitsemisen opettelussa. Kämpästä tuli oikein kiva ja viihtyisä pienen siivoilun jälkeen. Tavaratkin löysi paikkansa nopeasti. Ympäristönä vanha kaupunki on ihana ja tunnelmallinen, mutta myös aika meluisa. Ravintoloissa pauhaa musiikki iltaisin aika myöhään ja ihmisten puheensorina kaikuu talojen seinistä. Lakaisu- ja roska-autot herättävät aamuyöllä meteliin tottumattoman nukkujan. Toisaalta on kuitenkin mukava olla kaiken elämän keskellä. Ikkunasta näkee vilauksen läheiselle aukiolle, jossa viime viikonloppuna oli mm. akrobatia- ja orkesteriesityksiä. Opiskelijalle siis ilmaista viihdettä! Ja vielä hyvää sellaista! Sunnuntai kului siis taloksi asettumisen merkeissä. Ja työkaveri tuli vähän fiksailemaan mun pyörää, jotta se olis priimakunnossa maanantaiaamuna.

              Tänään maanantaina oli sitten se odotettu eka koulupäivä! Ja mahtavaa oli! Huolimatta aamun järkytyksestä, kun löysin pyöräni ihan sökönä viime yön jäljiltä. Joku järjenjättiläinen siis oli viime yönä hajottanu mun pyörän ajokelvottomaksi. Jouduin jättämään menopelini lukittuna yhteen liikennemerkkitolppaan, koska tässä talossa ei oo pyörävarastoa eikä sitä tänne ylös asuntoonkaan pysty kantamaan. Olipa tosi mukava yllätys, kun aamulla kävelin pyörälleni ja huomasin että se on aivan rikki: renkaat puhkottu ja takapyörää oli luultavasti potkittu tolppaa vasten, koska se on ihan mutkalla. Jos siis haluan vielä ajella, niin täytyy ensiksi suorittaa pienimuotoinen pyöräremontti.... Tervetuloa vähän isompaan cityyn... Pistin töppöstä toisen eteen ja en myöhästynyt koulusta kuin 15 minuuttia, mikä sekin oli aivan liian noloa ekana päivänä, vaikka täällä se ei nyt ehkä oo ihan niin tarkkaa kun meillä Suomessa. Onneksi pomo ei suuttunu!

         Eka koulupäivä oli aivan upea! Päästiin heti asiaan ja tekemään kakkuja. Sain kaksi siistiä essua, joissa lukee nyt mun nimi ja oppikirjat kans. Kasattiin tänään kuusi jättiläismäistä Ooppera-kakkua ja tehtiin osasia vielä huomenna kasattaviin suklaakakkuihin. Iltapäivällä paistettiin patonkeja ja harjoiteltiin niiden oikeaoppista viiltämistä, jotta uunissa kohotessa leipä ei halkea ja näyttää nätiltä. Myös suklaan temperointia treenattiin tänään ja sainkin siitä ihan huikean hyvän oppitunnin sekä paljon käytännön töitä, kun valmistettiin erivärisiä suklaakoristeita tulevan joulun mallikakkuihin. Mallikakkujen täytyy olla valmiita jo tällä viikolla, koska ne kuvataan ja painetaan mainoksiin ihan pian. Olin tänään kyllä ihan pikkulapsi karkkikaupassa-fiiliksellä! Yhtä haltioitunu taas uudesta syksyn kakkumenusta ja kaikista uusista jutuista mitä reilun kuukauden aikana L'Atelier de Vincentissä olikaan ehtiny tapahtua. Ootan jo innolla huomista ja niiden ihanien suklaakakkujen kasausta! Kaikki on täällä kuitenkin paremmin kuin hyvin, pyörää lukuunottamatta. Nizzassa on vielä ihan täysi kesä, lämmintä on ollu päivällä reilut 25 astetta, joten ulkona eikä keittiössä oo edelleenkään tarvinu palella! Huomenna sokeri-ihanuus ja julkisella liikenteellä seikkailu jatkuu!

- Moona