Ensimmäinen koulupäivä ja muut kommellukset

Kuten jo otsikosta voi päätellä, ei ekoina päivinä tietenkään vältytty ilman pienimuotoisia hämmennyksiä ja kömmähdyksiä... Palataampa ajassa taakse päin lauantaihin ja Nizzaan saapumiseen. Koneet oli oikein mukavasti ajallaan ja lennot meni hyvin, vaikka matkan varrella oli paikoitellen pieniä turbulenssipuuskia. Saavuin Nizzan kentälle, pääsin passintarkastuksesta yllättävän nopeasti läpi ja sain miljoonan kilon painoisen laukkunikin loistavasti matkalaukkuhihnalta. Chef pääsi onneksi hakemaan mut kentältä ja lähdettiin suunnistamaan vanhaa kaupunkia ja uutta kämppää kohti. En muistanu miten sinne mentiin, vain osoitteen. Noh onneksi navigaattorit on keksitty ja päästiin jo aika lähelle vanhaa kaupunkia ja mun kämppää, minne ei muuten autolla kovinkaan helposti pääse, koska a) kaikki kadut on superkapeita, b) porukkaa on varsinkin viikonloppuisin joka paikassa erittäin paljon ja c) useimmilla kaduilla ei saa edes ajaa (mutta paikalliset ajaa kuitenkin). Pysäköitiin auto perusranskalaisella tyylillä (toimii myös Thaimaassa) eli hätävilkut päälle ja mihin nyt sattuu mahtumaan. Lähdin etsimään asuntoani ihmisvilinästä ja raahasin jättimäistä matkalaukkua mukanani varmaankin erittäin hämmentyneen näköisenä, koska suunnistustaitoni ovat olleet aina hieman kröhöm puutteelliset. Löysin kuitenkin asunnon vihdoin ja viimein, sain jopa alaoven auki ja laukun raahattua neljänteen kerrokseen vanhoissa portaissa. Nou hätä. Sitten alkoi operaatio miten pääsen sisälle kämppääni. Eli täällähän on kaksi ulko-ovea: ulommassa kaksi lukkoa, jotka ovat aivan samannäköiset ja niille on tietysti omat avaimet, jotka ovat pitkälti toistensa kloonit. Ja ainiin lukot on ylösalaisin :D. Siinä sitten kymmenen minuutin hikisen ja raivoisan taistelun jälkeen huomasin, että tämän ovenhan takaa löytyy vielä toinen ovi jeejee.. Seuraava ovi ei ollut suomalaiseen ovikulttuurin tottuneelle yhtään sen helpompi pala ja siinäkin väkerrellessä kului pieni tovi. Heitin kamat sisään ja hain autolta loput. Palatessa kämpälle alaovi alkoi temppuilemaan (koska se on vaan niin vanha ja toimii silloin tällöin joskus kunnolla). Siinä vaiheessa oli jo huumori melko lopussa, kun en taaskaan meinannut päästä kamoineni sisälle ja vatsassa kurni hirveä nälkä väsymyksestä puhumattakaan. Eipä siinä, vihdoin pääsin takaisin ylös omaan ihanaan pikku kämppääni, naapurin avustuksella tosin ja sain vielä ruokaakin lähimarketista jääkaappiin. Maassa siis rauha.

             Sunnuntai kului sitten siivoilun, kamojen purkamisen ja vanhaan kaupunkiin tutustumisen merkeissä. Ja myös erilaisten ovien avaamisen ja lukitsemisen opettelussa. Kämpästä tuli oikein kiva ja viihtyisä pienen siivoilun jälkeen. Tavaratkin löysi paikkansa nopeasti. Ympäristönä vanha kaupunki on ihana ja tunnelmallinen, mutta myös aika meluisa. Ravintoloissa pauhaa musiikki iltaisin aika myöhään ja ihmisten puheensorina kaikuu talojen seinistä. Lakaisu- ja roska-autot herättävät aamuyöllä meteliin tottumattoman nukkujan. Toisaalta on kuitenkin mukava olla kaiken elämän keskellä. Ikkunasta näkee vilauksen läheiselle aukiolle, jossa viime viikonloppuna oli mm. akrobatia- ja orkesteriesityksiä. Opiskelijalle siis ilmaista viihdettä! Ja vielä hyvää sellaista! Sunnuntai kului siis taloksi asettumisen merkeissä. Ja työkaveri tuli vähän fiksailemaan mun pyörää, jotta se olis priimakunnossa maanantaiaamuna.

              Tänään maanantaina oli sitten se odotettu eka koulupäivä! Ja mahtavaa oli! Huolimatta aamun järkytyksestä, kun löysin pyöräni ihan sökönä viime yön jäljiltä. Joku järjenjättiläinen siis oli viime yönä hajottanu mun pyörän ajokelvottomaksi. Jouduin jättämään menopelini lukittuna yhteen liikennemerkkitolppaan, koska tässä talossa ei oo pyörävarastoa eikä sitä tänne ylös asuntoonkaan pysty kantamaan. Olipa tosi mukava yllätys, kun aamulla kävelin pyörälleni ja huomasin että se on aivan rikki: renkaat puhkottu ja takapyörää oli luultavasti potkittu tolppaa vasten, koska se on ihan mutkalla. Jos siis haluan vielä ajella, niin täytyy ensiksi suorittaa pienimuotoinen pyöräremontti.... Tervetuloa vähän isompaan cityyn... Pistin töppöstä toisen eteen ja en myöhästynyt koulusta kuin 15 minuuttia, mikä sekin oli aivan liian noloa ekana päivänä, vaikka täällä se ei nyt ehkä oo ihan niin tarkkaa kun meillä Suomessa. Onneksi pomo ei suuttunu!

         Eka koulupäivä oli aivan upea! Päästiin heti asiaan ja tekemään kakkuja. Sain kaksi siistiä essua, joissa lukee nyt mun nimi ja oppikirjat kans. Kasattiin tänään kuusi jättiläismäistä Ooppera-kakkua ja tehtiin osasia vielä huomenna kasattaviin suklaakakkuihin. Iltapäivällä paistettiin patonkeja ja harjoiteltiin niiden oikeaoppista viiltämistä, jotta uunissa kohotessa leipä ei halkea ja näyttää nätiltä. Myös suklaan temperointia treenattiin tänään ja sainkin siitä ihan huikean hyvän oppitunnin sekä paljon käytännön töitä, kun valmistettiin erivärisiä suklaakoristeita tulevan joulun mallikakkuihin. Mallikakkujen täytyy olla valmiita jo tällä viikolla, koska ne kuvataan ja painetaan mainoksiin ihan pian. Olin tänään kyllä ihan pikkulapsi karkkikaupassa-fiiliksellä! Yhtä haltioitunu taas uudesta syksyn kakkumenusta ja kaikista uusista jutuista mitä reilun kuukauden aikana L'Atelier de Vincentissä olikaan ehtiny tapahtua. Ootan jo innolla huomista ja niiden ihanien suklaakakkujen kasausta! Kaikki on täällä kuitenkin paremmin kuin hyvin, pyörää lukuunottamatta. Nizzassa on vielä ihan täysi kesä, lämmintä on ollu päivällä reilut 25 astetta, joten ulkona eikä keittiössä oo edelleenkään tarvinu palella! Huomenna sokeri-ihanuus ja julkisella liikenteellä seikkailu jatkuu!

- Moona