Nizzan satama
Kyllä vain! Täällä Nizzassa ollaan jo aika lailla hurahdettu joulutunnelmointiin, ainakin konditorian puolella, missä tulevan joulun erikoiskakkuja on kehitelty jo useamman viikon ajan. Mallikakut viimeisteltiin tänään valokuvausta varten ja voi että, miten ihania niistä tulikaan! En oo kyllä ennen nähny ihan näin luonnossa niin upeita kakkuja, saati sitten päässy taiteilijan (Chefin) oikeaksi kädeksi ja osallistumaan koko tähän prosessiin! Muutamien viime päivien aikana oppia on tarttunut aivan älyttömästi ja tuntuu, että vauhti vain kiihtyy. Koko ajan tulee vastaan jotain, mitä en oo ennen päässy tekemään. Reseptivarasto jatkaa kasvuaan päivä päivältä. Uusia tekniikoita pääsee kokeilemaan ihan päivittäin, ja eihän se aina ekalla kerralla mene niinkuin pitäisi, mutta saa ainakin muu porukka naurut mun toilailuista.
Kukaan ei oo seppä syntyessään ja joka päivä painotetaan toiston tärkeyttä. Hyvänä esimerkkinä on pitkulaisten tuulihattujen (eclairien) pursotus. Sehän siis näyttää tooosi helpolta, kun niitä pursotellaan huimaa vauhtia kahdenkymmenen vuoden kokemus takana. Mutta mutta mutta... Sitten kun Moona tulee siihen pellin eteen ja kokeilee ihan ensimmäistä kertaa niin en sano muuta kun että voivoivoi.. :D Olihan se aikamoinen rupeama ja kauan sen taikinan pursotteluun meni, koska jäljen piti olla vähintäänkin täydellistä - eclairit on yksi suurista ranskalaisista klassikoista ja ne on vain osattava. Mietin siinä hiukkasessa epätoivossa (kun olin siis pursottanut yhden eclairin kymmenen kertaa, kyllä kymmenen, ja kaapinut aina huonon pois ja tehnyt uudestaan), että mitä tässä nyt oikein hommataan, mutta sitten mieleeni muistui taas, minkä takia täällä ollaan. Se on hyvä, että haastetta ei puutu! Ja oli myös mukava huomata, että sanonta "Harjoitus tekee mestarin" alkoi pikkuhiljaa kiteytymään ihan käytäntöön, kun työn jälki parani eclair eclairilta. Hitaasti, mutta varmasti. On kyllä älyttömän mukava tunne, kun pääsee haastamaan itseään kunnolla! Ja varsinkin se, että palautetta tulee reilusti - sekä hyvää, että huonoa ja tietenkin rakentavasti. Se on todella tärkeä asia näin oppimisen kannalta, että kehutaan kun tehdään hyvin ja sanotaan suoraan, jos ja kun joku menee vikaan. Heti perään selitetään selvästi, että miksi näin ei voi tehdä ja miten asia korjataan, koska usein virheet vaikuttavat esimerkiksi leivoksen rakenteeseen ja ulkonäköön, mausta puhumattakaan.
Oon päässy muutamana iltapäivänä harjottelemaan leipien paistoa. Suurinosa leivistä paistetaan aamulla, mutta muutamia peltejä jätetään kylmiöön odottamaan iltapäivää. Iltapäivällä paistettu leipä on mukavan tuore illan asiakkaille. Kuvassa itse viilletyt patongit. Yllätävän vaikeeta saada jokaisesta viillosta yhtä pitkä ja syvä!
Jäätävän iso leipäuuni!
La Mary, L'Atelier de Vincentin spesiaalileipä.
Vapaa-aikana oon lenkkeilly merenrantaa pitkin ja valokuvaillu tätä kaunista kaupunkia. Tekemistä kyllä riittää! Nizzan näköalapaikalle johtavat portaat lähtee vajaan sadan metrin päästä mun asunnolta, ja siellä oonkin käynyt aika useasti.. Julkinen liikenne pelaa Nizzan alueella hyvin ja se on edullinen tapa liikkua paikasta toiseen. Takseja en suosittele kenellekkään pelkästään hinnan takia! Oon aina aatellu, että Suomessa taksista saa maksaa, mutta täällä se on vähintään tuplat. Iltaisin enemmänkin. Julkinen liikenne siis ansaitsee isot peukut. Tramiin eli raitiovaunuun ja paikallisbusseihin käy samat liputkin, joten sekin helpottaa liikkumista huomattavasti. Rantakelit alkaa olemaan jo aika vähissä ja talvi tekee täälläkin selvästi jo tuloaan. Aika kaivaa ne villasukat ja sateenvarjot esille. Joulukakuista tulee omaa raporttia heti, kun ihanuudet on julkaistu suurelle yleisölle. Lisään tähän postaukseen vielä kuvia joistakin mun suosikkipaikoista täällä etelän lämmössä.
Näköalapaikalta avautuu ihanat näkymät kaupunkiin ja merelle
Beaulieu-Sur-Mer, aivan ihana pikkukylä Nizzan ulkopuolella Monacoon päin. Ihan yksi suosikkipaikoista! Upea ranta ja pari hyvää konditoriaa, niin mitä muuta sitä enää viikonlopuille kaipaa??
Vanhan kaupungin pikkukuja.
Place Garibaldi, Garibaldin aukio. Täynnä söpöjä kahviloita ja ravintoloita. Ensi vuonna osittain aukeavan uuden tramin prototyyppi on näytteillä lokakuun loppuun asti Garibaldilla. Punaista uutuutta pääsee ihastelemaan ihan sisältä käsin! Verkosto kattaa ison osan kaupunkia ja viimeiset linjat valmistuu vuonna 2019.
Tässä on joitakin paikkoja monista, joissa tykkään pyöriä vapaa-ajalla. Jos liikkuu Nizzassa niin kannattaa ehdottomasti ainakin katsastaa se näköalapaikka! Portaita riittää, mutta näkymät ja maisemat on sen arvoiset!
- Moona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti