Kuvapostaus Juan-les-Pinsin sokeri- ja suklaamessuilta

Lähdettiin tänään työpaikan tyttöjen kanssa Juan-les-Pinssiin sokeri- ja suklaamessuille, minne kokoontui tekijöitä Provencen alueelta. Messut olivat odotettua pienemmät, mutta siltikin nähtävää ja hämmästeltävää riitti.

Yli metrin korkuinen suklaanorsu! Todella upea ilmestys, valmistettu kokonaan käsityönä. Tää ihanuus oli mun lempparitaidonnäyte messuilla.

Liisa Ihmemaassa- aiheinen suklaatyö

Paikallinen nougat oli suosittua ja sitä löytyikin laatikkokaupalla kaikissa mahdollisissa eri mauissa.

Suklaisia Pokemon-palloja :D

Makeaa viikonlopun jatkoa kaikille!

-Moona

Sokeria ja suklaata

Kulunut viikko on jälleen kerran hujahtanut nopeasti. L'Atelier de Vincentissä oli kuitenkin hieman erilainen meininki, koska chef loisti poissaolollaan ja me Marien kanssa hoidettiin konditorian puolta suurimman osan ajasta ihan kahdestaan. Aikamoinen vastuunlisäys tapahtui kertaheitolla! Chef majaili kuluneen viikon Kolumbiassa ja veti siellä intensiivisen kakku/sokerityökurssin, joten Nizzan pään hommat jäivät sitten mun ja Marien harteille. Totta kai töissä sai muulta porukalta apua tarvittaessa, ja onneksi ei vielä tarttenu sekaantua leipäpuoleen!

            Alkuviikko oli tavallista kiireisempi Halloweenin ja Pyhäinpäivän takia. Pyhäinpäivä on täällä kansallinen vapaapäivä ihan niinkuin Suomessakin. Asiakkaita riitti enemmän kuin tarpeeksi maanantai-tiistai-akselille. Kakkua melkein lensi ulos ovista ja ikkunoista - leivästä puhumattakaan! Kiirettä piti, mutta mukavaa oli! Muutamia synttärikakkutilauksia osui alkuviikkoon ja pääsin harjoittelemaan suklaalla kirjoitusta, joka muuten on yllättävän vaikeaa! Harjoittelin muutamia kertoja pöytään ja yritin kovasti välttää noloja kirjoitusvirheitä - kun käsiala parani ja suklaan lämpötila oli hyvä, uskaltauduin siirtymään marmoripöydästä marsipaanilaattoihin. Suklaalla kirjoitus vaatii kyllä vielä paljon treeniä, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Pidän tämän postauksen lyhyenä ja ytimekkäänä tekstin puolesta. Jaarittelut siis sikseen ja kuvia peliin!

Joyeux anniversaire - Hyvää syntymäpäivää!

Parhaista parhain työkaveri Marie! Jaksaa opettaa mulle kärsivällisesti ranskaa ja muutenkin aivan huipputytsy! :)

Tarte aux multifruits - jättimäisen suuri hedelmätorttu! Halkaisija huikeat 38,5cm eli vetää vertoja jo perhepizzan koolle! Makea piirakkapohja (pate sablee), jonka päälle Marie paistoi mantelikreemiä. Mantelikreemin päälle levitin itsekeitetyn vattuhillon ja sinne tänne sattumiksi vaniljakreemiä. Koko komeuden kruunasi ihanat sesongin marjat ja hedelmät: mansikkaa, vattua, pensasmustikkaa, banaania, kiiviä, aprikoosia, päärynää, mandariinia sekä erivärisiä viinirypäleitä.

Costa Rica - kahvia ja suklaata rapealla praliinipohjalla

Huomenna ohjelmassa on pitkien yöunien lisäksi Juan-les-Pinsissä järjestettävät sokeri -ja suklaamessut. Paikan päällä on kojuja ja näytöksiä koko Provencen alueelta, joten nähtävää ja maistettavaa riittää! Lähdetään työpaikan tyttöjen kanssa kattelemaan kaikkea makeaa ja ihanaa. Mukava lähteä hyvässä porukassa, jossa kaikki ovat yhtä innoissaan kun minä! Lisää postausta tuosta reissusta myöhemmin!

-Moona

Klassikkokakkua ja klassikkomaisemia

Jälleen on viikko vierähtänyt ihan silmänräpäyksessä! Kuluneen viikon aikana harjoittelin mm. macaronien pursotusta sekä creme anglaisen  ja klassikkokakku Charlotten valmistusta. Loppuviikkoa kohti tilauslistat pitenivät ja oli todella mukavaa vaihtelua ns. "normiarkeen", kun pääsin tekemään vähän erikoisempia ja uusia juttuja. Muutamilta mokilta ja vastoinkäymisiltäkään ei ihan vältytty, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Eze Villagesta avautuvat näköalat


           Macaroneja tuli tosiaan pursoteltua useampia eriä alkuviikosta. Ensimmäiset pari erää tein keskikokoisia kuoria yksittäisiä leivoksia varten, jotka täytetään vadelmahillolla, keveällä vanilja kreemillä (creme legere) ja tuoreilla vatuilla. Niistä siis piti tulla nättejä, HILLITTYJÄ vaaleanpunaisia... Mutta mitäpä kävikään.. :D Käytin siis kesällä täällä ollessani noihin samoihin macaronkuoriin punaista, luonnollista pulverivärijauhetta, joka on siis erittäin erittäin erittäin pigmenttistä ja tujua tavaraa. No nyt sitten syksyllä porukka Ateljeessa oli syystä tai toisesta alkanut suosimaan toisenlaista väriä, nimittäin nestemäistä. Nestemäinen väri on myös erittäin hyvää ja toimivaa, mutta siinä on paljon vähemmän väripigmenttiä kuin pulverivärissä eli sitä saa laittaa reilusti enemmän.
            Olen nyt tänne tultuani käyttänyt pelkästään nesteväriä ja tottunut salakavalasti siihen, että sitä saa laittaa reilusti. No siinäpä sitten maanantai-aamuna otinkin ajatuksissani pulverivärin kaapista ja lisäsin sitä taikinaan samalla mitalla kuin laimeaa nesteväriä ja voivoivoi... Voitte vaan kuvitella, että lopputulos näytti öhöm hieman erilaiselta, mitä haettiin... Ja se chefin ilme oli kyllä ihan korvaamaton (2 minuuttia pelkkää järkyttynyttä macaronmixin tuijoitusta)! Alkujärkytys oli melko paha kaikilla, ja tästäkin pikku kömmähdyksestä seurasi paljon hillitöntä naurua, mutta lopputulos oli kuitenkin erittäin onnistunut. Väri oli ihanan syvänpunainen ja chef lopulta ihastui siihen niin paljon, että sanoi parin päivän jälkeen: "Kuule Moona, nyt me aletaan valmistaa macaronit aina tuollaisiksi syvänpunaisiksi. Tuo väri on upea ja korostaa vadelmaa hyvin!" Huhhuh kivi putosi sydämeltä ja tuo on oikeastaan ihan totta. Väri on mukavan dramaattinen ja herättää ainakin asiakkaiden huomion! Suurista macaroneista, jotka tehdään usein tilauksen mukaan tai vitriiniin myyntiin, tuli sitten ihan pinkkejä (koska chef kaatoi värin..) mutta siltikin tosi söpöjä. Täyte on muuten sama, mutta creme legeren tilalla on kirpeää sitruunakreemiä ja koristelu on runsas. Alkuviikko vierähti siis macaronien parissa. Jättimacaronit ovat vähän niinkuin kakkuja ja nyt kun macaronit ovat saavuttameet huiman suosion ympöri maailmaa, ihmiset tilaavat niitä syntymäpäiväkakkujen sijasta. Ei huono valinta! ;)

 Punaiset macaronkuoret........

Macaron Grande

            Loppuviikosta siirryttiin isompiin kakkuihin. Tilauksia sateli omenapiirakoista suklaakakkuihin ja tuhatlehtisiin (Millefeuille). Päärynächarlotte oli uusi, jännitävä tuote. Klassikkokakku, jonka makuna oli tällä kertaa raikas päärynä. Päärynämoussea, mantelimoussea, rapeita kaakaokeksejä ja päärynäviipaleita. Charlotten päälle aseteltiin päärynäviipaleita viuhkamaiseen kuvioon ja reunoille kiinnitettiin kaakaon makuisia ladie's finger eli savoiardikeksejä. Koko komeuden viimeisteli oranssi nauha nätillä rusetilla. Teimme myös muutamia suuria joulukakkulevyjä odottamaan pariksi viikoksi pakkaseen, josta ne sitten ilman vielä hieman viiletessä leikataan tiskiin myyntiin paloiksi hyvissä ajoin ennen joulua, jotta ihmiset pääsevät maistelemaan useita vaihtoehtoja ennen lopullista päätöstä kakkutilauksesta. Samalla hyvää mainosta etukäteen! Ollaan puhuttu chefin kanssa, että lanseeraisimme piakkoin pienen testierän lakritsimacaroneja puotiin, jotta näemme kasvaako niiden suosio miten hyvin ja päätyisikö ne lopulta listalle kunnolla. Jännittävää! Suomalaisesta lakusta tietenkin. Mutta aika näyttää, miten hyvin lakritsi sopii ranskalaisten makupalettiin. Viikko oli mukavan kiireinen ja pääsin taas yhtenä iltapäivänä paistamaan vähän leipää jäätävässä leipäuunissa. Hauskaa vaihtelua! Ensiviikolla ohjelmassa on ainakin tuulihattutaikina, mutta kaikki muu on vielä mysteeriä.

Päärynächarlotte

 Sesongin parhaita paloja eli viikunatartaletit

Kävin tänään taas yhden pienen päiväretken. Suuntasin junalla Monacoon päin Eze Sur Merin kylään ja erityisesti Eze Villageen. Eze Village on erään vuoren päällä sijaitseva keskiaikainen kylä, josta avautuu upeat näkymät alas laaksoon ja merelle. Vuoria, kapeita ja mutkittelevia serpentiiniteitä, pikkukyliä ja merta. Klassista etelä-ranskalaista maisemaa löytyy yllin kyllin tästä kohteesta! Kylä on täynnä taidetta, mm. lasi,- koru- ja maalaustaidetta sekä kahviloita ja ravintoloita söpöjä pikkuputiikkeja unohtamatta. Ezessä sijaitsee myös kaksi erittäin kuuluisaa parfyymikauppaa, josta toisella, Fragonardilla on myös tehdas kylässä. Tehtaaseen pääsee päivittäin ilmaisille kierroksille, joilla parfyymimestarit kertovat tuotteista, niiden valmistuksesta ja erilaisten tuoksujen yhdistelmistä. Tehtaassa sijaitsee tietysti tehtaanmyymälä.

Mielestäni upein kokemus Ezessä kuitenkin oli Jardin Exotique eli vapaasti suomennettuna eksoottinen puutarha. Puutarhassa oli paljon erilaisia alueelle tyypillisiä kasveja ja pieniä kivipolkuja, jotka johtivat ylös näköalapaikalle. Maisemat olivat henkeäsalpaavan upeat! Historiataulut olivat kiva lisä ja ne kertoivat kaikkea mahdollista alueeseen liittyvää. Alueella on kuvattu paljon elokuvia (mm. Alfred Hitchcockin Varkaitten paratiisi, pääosissa Grace Kelly ja Cary Grant) ja se on useiden taiteilijoiden sekä julkkisten suosiossa joko lomakohteena tai pysyvänä kotipaikkana. Ezessä on mukava tunnelma, ehkä hieman turistinen, mutta eihän se haittaa, koska olin itsekin tänään oikea turisti. Maisemat ovat upeat ja tunnelmalliset pikkukujat vievät silmänräpäyksessä kulkijansa keskiajalle. Täytyy kyllä päästä visiitille joskus vielä uudestaankin! Ezeen pääsee kätevästi Nizzasta junalla, ja ylös kylään matka jatkuu juna-aseman edestä lähtevällä bussilla, joka kiermurtelee serpentiiniteitä välillä ehkä jopa hieman liian lujaa.. :D

Jardin Exotiquessa esiintyvät patsaat "Maan jumalattaret" ovat taiteilija Jean-Philippe Richardin taidonnäytteitä.

 Ezen kylä

Näköalapaikalta oli aikamoiset pudotukset alas laaksoon. Onneksi aidat oli hyvää tekoa!

CAP-tutkintoa varten ennakkohakemukset on nyt lähetetty netissä eteenpäin ja tästä se opiskelu sitten vasta kunnolla alkaakin. Can't wait!

-Moona

Shoppailu- ja turistiviikonloppu

Mulla on yleensä (ainakin vielä) viikonloput vapaat koulusta, joten sillon pitkien yöunien ja aamulenkkien lisäksi on myös mukava nauttia kauniista Nizzasta ja se lähiympäristöstä. Retkeni sijoittuvat usein lähikaupunki Cagnes-sur-Merissa sijaitsevaan ostoskeskukseen, upouuteen Polygone Rivieraan (joka on muuten Euroopan suurin ostoskeskus tällä hetkellä!) tai sitten Monacoon päin pieniin pikkukyliin. Tänä viikonloppuna tuli suunnattua molempiin suuntiin: eilen Polygone Riviera shoppailutaivaaseen ja tänään sunnuntaina ihanan sään kunniaksi Saint-Jean Cap-Ferratin pikkukylään ja satamaan.

             Cagnes-sur-Merin Polygone täytyy vaan kokea. Sana ostoskeskus ei riitä kuvaamaan alueen massiivista upeutta! Polygone Riviera on vajaa vuosi sitten avattu shoppailutaivas, joka sijaitsee noin tunnin bussimatkan päässä Nizzasn keskustasta. Jokaiselle löytyy jotakin tuosta pienestä kaupungista! On leffateatteria, kahvilaa, ravintolaa, casinoa - kaupoista puhumattakaan! Viime kesänä, kun majapaikkanani oli vielä Saint Laurent du Var, kävin usein arki-iltoina työpäivän jälkeen pyörähtämässä Polygonissa. Pyörällä matka taittui mukavasti kahteenkymmeneen minuuttiin ja paikan päällä odotti jos jonkinmoista nähtävää. Pari kertaa hiljaisena maanantai-iltana tuli bongattua myös muutamia julkkiksia, jotka viettivät kesälomaa Cote d'Azurin alueella. Ehdoton suosikkikauppa on Linditin suklaapuoti sekä tietysti se ainoa ja oikea halpaliike Primark, josta saa ihan peruspaitoja, toppeja, sukkia ym. normikamaa mukavan edullisesti. Primark ei revi opiskelijan budjettia aivan heti kahtia! Muita hyviä kauppoja ovat mm. Mango, ZARA, Pull&Bear, Berskha, Minelli ja vanha tuttu H&M. Jätski- ja kahvipaikkoja löytyy runsaasti jokaiseen makuun. Tykkään myös Polygonessa siitä, että alue on kokonaan ulkona. "Pääkäytävä" on taivasalla ja keskellä on jos jonkinnäköistä puuta ja pensasta, sekä monia suihkulähteitä. Kaupat ovat sisätiloja ja ne reunustavat "pääkäytävää". Eli periaatteessa on ulkona, mutta myös tavallaan sisällä. Saa nauttia shoppailun ohessa myös raittiista ulkoilmasta.


             Tänään sunnuntaina suuntasin aivan toiseen suuntaan, eli Monacoon päin Saint-Jean Cap-Ferratin kylään valokuvaus- ja turistireissulle. Sää oli mitä parhain! Lämmintä oli noin 21 astetta, joten oikein hyvin tarkeni kuvailla ja ihastella maisemia. Liikenne sujui mukavasti sunnuntain takia ja bussimatka Saint Jeanin satamaan kesti vain vajaan puoli tuntia. Tie kiemurtelee serpentiinimäisesti ylös ja alas aivan rantaviivaa pitkin, joten maisemat pelkästään bussin ikkunasta olivat henkeäsalpaavan upeat. Kalliota, merta, pikkukyliä, rantaa ja vuoristoa. Saint-Jean Cap-Ferratin ehkä hienoin nähtävyys on satama, jossa turkoosi vesi kohtaa vielä vihertävät vuoret ja valkoiset purjeveneet. Satamassa on paljon mukavia ravintoloita ja kahviloita sekä söpöjä pikku putiikkeja. Pari hyvää leipomoa löytyy muutaman sadan metrin päästä rannasta. Oli aikamoisen mukava piknikki aallonmurtajalla istuskellessa ja veneiden kulkua katsellessa. L'Atelier de Vincentin harjoittelijatytöt kertoivat, että tekevät aina silloin tällöin patikointiretkiä juurikin tuonne samaan paikkaan ja kiertävät koko niemen päivän aikana. Toivottavasti seuraavalla kerralla pääsen mukaan! Alue on kuuluisa myös maailmalla ja on toiminut useiden elokuvien kuvauspaikkana (mm. vanhempia Bondeja on kuvattu osittain juurikin täällä). Kannattaa siis ehdottomasti hypätä junaan tai bussiin nro 81 Nizzasta, jos pyörii täällä päin!

            Huomenna onkin sitten jännä päivä, kun CAP-tutkintoon alkaa ennakkohaku netissä. Hakuaika on vähän reilut kaksi viikkoa ja siinä täytellään erilaisia lomakkeita. Suoritan siis täällä Nizzassa Ranskan kansallisen konditoriatutkinnon, joka vaaditaan kaikilta alan ihmisiltä. Myös leipurit ja kokit suorittavat omat CAP:nsä. Koulutukseen kuuluu käytännön ja teorian opintoja, jotka molemmat suoritan L'Atelier de Vincentissä Chefin valvovan silmän alla. Ensi keväänä on sitten kahden päivän mittainen loppukoe, jonka läpäistyään oppilas saa tutkintotodistuksen ja ammattipätevyyden.  Ensimmäinen koepäivä koostuu käytönnön taitojen arvoinnista, eli valmistetaan tiettyjä ranskalaisia klassikkotuotteita käsin. Näitä voivat olla esimerkiksi tuulihatut, croissantit ja perinnekakut. Arvioitsija arvioi tekemisiäni koko päivän. Jännittävää! Toisena päivänä vuorossa ovat tekniikat: kirjoitetaan ranskaksi pyydettyjen tuotteiden valmistusmenetelmät. Se se vasta jännittääkin! Täytyy alkaa harjoittelemaan jo hyvissä ajoin tuota osuutta..... Ettei tuu ihan tänka på.. :D Onneksi loppukokeeseen on vielä hyvin aikaa, joten ei paniikkia. Lähen siitä liikkeelle, että koitan ensiksi täyttää ne online-hakemukset oikein ranskaksi :D

Joulutunnelmointia lokakuussa ja kuvia suosikkipaikoista

                                                                    Nizzan satama                                       

Kyllä vain! Täällä Nizzassa ollaan jo aika lailla hurahdettu joulutunnelmointiin, ainakin konditorian puolella, missä tulevan joulun erikoiskakkuja on kehitelty jo useamman viikon ajan. Mallikakut viimeisteltiin tänään valokuvausta varten ja voi että, miten ihania niistä tulikaan! En oo kyllä ennen nähny ihan näin luonnossa niin upeita kakkuja, saati sitten päässy taiteilijan (Chefin) oikeaksi kädeksi ja osallistumaan koko tähän prosessiin! Muutamien viime päivien aikana oppia on tarttunut aivan älyttömästi ja tuntuu, että vauhti vain kiihtyy. Koko ajan tulee vastaan jotain, mitä en oo ennen päässy tekemään. Reseptivarasto jatkaa kasvuaan päivä päivältä. Uusia tekniikoita pääsee kokeilemaan ihan päivittäin, ja eihän se aina ekalla kerralla mene niinkuin pitäisi, mutta saa ainakin muu porukka naurut mun toilailuista.
                Kukaan ei oo seppä syntyessään ja joka päivä painotetaan toiston tärkeyttä. Hyvänä esimerkkinä on pitkulaisten tuulihattujen (eclairien) pursotus. Sehän siis näyttää tooosi helpolta, kun niitä pursotellaan huimaa vauhtia kahdenkymmenen vuoden kokemus takana. Mutta mutta mutta... Sitten kun Moona tulee siihen pellin eteen ja kokeilee ihan ensimmäistä kertaa niin en sano muuta kun että voivoivoi.. :D Olihan se aikamoinen rupeama ja kauan sen taikinan pursotteluun meni, koska jäljen piti olla vähintäänkin täydellistä - eclairit on yksi suurista ranskalaisista klassikoista ja ne on vain osattava. Mietin siinä hiukkasessa epätoivossa (kun olin siis pursottanut yhden eclairin kymmenen kertaa, kyllä kymmenen, ja kaapinut aina huonon pois ja tehnyt uudestaan), että mitä tässä nyt oikein hommataan, mutta sitten mieleeni muistui taas, minkä takia täällä ollaan. Se on hyvä, että haastetta ei puutu! Ja oli myös mukava huomata, että sanonta "Harjoitus tekee mestarin" alkoi pikkuhiljaa kiteytymään ihan käytäntöön, kun työn jälki parani eclair eclairilta. Hitaasti, mutta varmasti. On kyllä älyttömän mukava tunne, kun pääsee haastamaan itseään kunnolla! Ja varsinkin se, että palautetta tulee reilusti - sekä hyvää, että huonoa ja tietenkin rakentavasti. Se on todella tärkeä asia näin oppimisen kannalta, että kehutaan kun tehdään hyvin ja sanotaan suoraan, jos ja kun joku menee vikaan. Heti perään selitetään selvästi, että miksi näin ei voi tehdä ja miten asia korjataan, koska usein virheet vaikuttavat esimerkiksi leivoksen rakenteeseen ja ulkonäköön, mausta puhumattakaan.

    

 Baguettes
Oon päässy muutamana iltapäivänä harjottelemaan leipien paistoa. Suurinosa leivistä paistetaan aamulla, mutta muutamia peltejä jätetään kylmiöön odottamaan iltapäivää. Iltapäivällä paistettu leipä on mukavan tuore illan asiakkaille. Kuvassa itse viilletyt patongit. Yllätävän vaikeeta saada jokaisesta viillosta yhtä pitkä ja syvä!

   
Jäätävän iso leipäuuni!

La Mary, L'Atelier de Vincentin spesiaalileipä.

             Vapaa-aikana oon lenkkeilly merenrantaa pitkin ja valokuvaillu tätä kaunista kaupunkia. Tekemistä kyllä riittää! Nizzan näköalapaikalle johtavat portaat lähtee vajaan sadan metrin päästä mun asunnolta, ja siellä oonkin käynyt aika useasti.. Julkinen liikenne pelaa Nizzan alueella hyvin ja se on edullinen tapa liikkua paikasta toiseen. Takseja en suosittele kenellekkään pelkästään hinnan takia! Oon aina aatellu, että Suomessa taksista saa maksaa, mutta täällä se on vähintään tuplat. Iltaisin enemmänkin. Julkinen liikenne siis ansaitsee isot peukut. Tramiin eli raitiovaunuun ja paikallisbusseihin käy samat liputkin, joten sekin helpottaa liikkumista huomattavasti. Rantakelit alkaa olemaan jo aika vähissä ja talvi tekee täälläkin selvästi jo tuloaan. Aika kaivaa ne villasukat ja sateenvarjot esille. Joulukakuista tulee omaa raporttia heti, kun ihanuudet on julkaistu suurelle yleisölle. Lisään tähän postaukseen vielä kuvia joistakin mun suosikkipaikoista täällä etelän lämmössä.

                                 Vieux Nice, Nizzan vanhakaupunki ja mun uusi tukikohta!

 
                                 Näköalapaikalta avautuu ihanat näkymät kaupunkiin ja merelle

Beaulieu-Sur-Mer, aivan ihana pikkukylä Nizzan ulkopuolella Monacoon päin. Ihan yksi suosikkipaikoista! Upea ranta ja pari hyvää konditoriaa, niin mitä muuta sitä enää viikonlopuille kaipaa??

Vanhan kaupungin pikkukuja.

Place Garibaldi, Garibaldin aukio. Täynnä söpöjä kahviloita ja ravintoloita. Ensi vuonna osittain aukeavan uuden tramin prototyyppi on näytteillä lokakuun loppuun asti Garibaldilla. Punaista uutuutta pääsee ihastelemaan ihan sisältä käsin! Verkosto kattaa ison osan kaupunkia ja viimeiset linjat valmistuu vuonna 2019.
Tässä on joitakin paikkoja monista, joissa tykkään pyöriä vapaa-ajalla. Jos liikkuu Nizzassa niin kannattaa ehdottomasti ainakin katsastaa se näköalapaikka! Portaita riittää, mutta näkymät ja maisemat on sen arvoiset!

- Moona