Eclair, eclair ja eclair

Joulukakut ja niiden koristedesignit ovat vihdoin ja viimein valmiit! Nyt odotellaan vain mainosten tuloa painosta, ja heti kun valmiit lehtiset päätyvät asiakkaiden hyppysiin, postaan myös tänne yksityiskohtaisen jutun tulevan joulun kakuista kuvien kera (mitkä ovat muuten aivan upeita!). Joulun odotus alkaa jo muutenkin näkymään katukuvassa, mikä tuntuu hieman oudolta, koska luntahan ei näy missään ja lämpöasteitakin on vielä päivisin reippaat 16-17 astetta. Elän siis syyskuun alkua jo neljättä viikkoa putkeen. Lunta ja pakkasta sekä Suomen ihanaa joulufiilistä tulee pakostakin ikävä, kun katsoo palmuihin viriteltyjä jouluvaloja :D Kauppojen jouluikkunat ovat aivan hulppeat! Pääkatu Avenue Jean Medecin on täynnä samanlaisia upeita näyteikkunoita, mitä koti-Suomessa näkee vain Stockmannilla. Joulukuuset ovat kuitenkin muovisia joka paikassa ja väriltään usein tosi erikoisia (esim. hopeisia tai pinkkejä..) Mun joulu kuluu tänä vuonna koulussa tai siis töissä Ateljeessa, onhan kyseessä vuoden kiireisin aika. Onneksi oma perhe matkustaa joulun viettoon tänne Nizzaan ja isä jopa lupasi raahata oikean joulukinkun mulle tänne matkalaukussa! Pidän viikon mittaisen loman joulun jälkeen ja suuntana on luminen Kuusamo, missä saan juhlia vuoden vaihtumisen ennen Nizzaan paluuta.

         Alkuviikko vierähti flunssassa, mutta pääsin onneksi jo keskiviikkona tositoimiin konditorialla. Chef kehitteli uusia tuotteita kiivasta tahtia koko viikon ja valikoimaan lisättiin mm. yuzu-sitruuna-eclair, mandariinitartaletti, passionhedelmä-vadelma-eclair ja vanilja-pekaanipähkinä-eclair. Mandariinit ovat juuri nyt parhaassa sesongissa, joten mandariinitartaletti on mennyt kuin kuumille kiville. Erikoinen yuzu-sitruuna-eclair on myös kerännyt paljon huomiota.

 Yuzu oli mulle aivan uusi tuttavuus viime viikkoon asti. Yuzu on aasialainen sitrushedelmä, joka on mandariinin ja Ichang papedan-hedelmän risteytys. Maku on omintakeinen, hieman hapan mutta samalla makea.

Chefin lauantai-aamun eclairit vasemmalta: yuzu-sitruuna, vanilja-pekaanipähkinä ja passionhedelmä-vadelma

          Päästiin Marien kans pursottelemaan pelti jos toinenkin eclaireja perjantaina, mikä oli hyvä treeni. Pursotus alkaa sujua jo paljon paremmin, mutta vaatii edelleen paljon toistoa. Ens viikolla alkaa suklaatyöt joulua varten! En malta oottaa! :)
Loppuun vielä muutamia otoksia tältä illalta ja parin viikon takaiselta Cannesin reissulta.

 Hämmentynyt juuston ostaja ja myyjä

Cannesissa on aivan mahtava katettu tori, josta voi ostaa mm. kukkia, vihanneksia ja hedelmiä, lihoja sekä juustoja.

 

Ilmapallokauppias Massenan aukiolla

 Jardin Albert 1er-puiston upea, moderni suihkulähde valaistaa auringon laskettua tricolorin väreillä.
 

Mukavaa viikonloppua kaikille! Nauttikaa lumesta :)
-Moona

Kuvapostaus Juan-les-Pinsin sokeri- ja suklaamessuilta

Lähdettiin tänään työpaikan tyttöjen kanssa Juan-les-Pinssiin sokeri- ja suklaamessuille, minne kokoontui tekijöitä Provencen alueelta. Messut olivat odotettua pienemmät, mutta siltikin nähtävää ja hämmästeltävää riitti.

Yli metrin korkuinen suklaanorsu! Todella upea ilmestys, valmistettu kokonaan käsityönä. Tää ihanuus oli mun lempparitaidonnäyte messuilla.

Liisa Ihmemaassa- aiheinen suklaatyö

Paikallinen nougat oli suosittua ja sitä löytyikin laatikkokaupalla kaikissa mahdollisissa eri mauissa.

Suklaisia Pokemon-palloja :D

Makeaa viikonlopun jatkoa kaikille!

-Moona

Sokeria ja suklaata

Kulunut viikko on jälleen kerran hujahtanut nopeasti. L'Atelier de Vincentissä oli kuitenkin hieman erilainen meininki, koska chef loisti poissaolollaan ja me Marien kanssa hoidettiin konditorian puolta suurimman osan ajasta ihan kahdestaan. Aikamoinen vastuunlisäys tapahtui kertaheitolla! Chef majaili kuluneen viikon Kolumbiassa ja veti siellä intensiivisen kakku/sokerityökurssin, joten Nizzan pään hommat jäivät sitten mun ja Marien harteille. Totta kai töissä sai muulta porukalta apua tarvittaessa, ja onneksi ei vielä tarttenu sekaantua leipäpuoleen!

            Alkuviikko oli tavallista kiireisempi Halloweenin ja Pyhäinpäivän takia. Pyhäinpäivä on täällä kansallinen vapaapäivä ihan niinkuin Suomessakin. Asiakkaita riitti enemmän kuin tarpeeksi maanantai-tiistai-akselille. Kakkua melkein lensi ulos ovista ja ikkunoista - leivästä puhumattakaan! Kiirettä piti, mutta mukavaa oli! Muutamia synttärikakkutilauksia osui alkuviikkoon ja pääsin harjoittelemaan suklaalla kirjoitusta, joka muuten on yllättävän vaikeaa! Harjoittelin muutamia kertoja pöytään ja yritin kovasti välttää noloja kirjoitusvirheitä - kun käsiala parani ja suklaan lämpötila oli hyvä, uskaltauduin siirtymään marmoripöydästä marsipaanilaattoihin. Suklaalla kirjoitus vaatii kyllä vielä paljon treeniä, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Pidän tämän postauksen lyhyenä ja ytimekkäänä tekstin puolesta. Jaarittelut siis sikseen ja kuvia peliin!

Joyeux anniversaire - Hyvää syntymäpäivää!

Parhaista parhain työkaveri Marie! Jaksaa opettaa mulle kärsivällisesti ranskaa ja muutenkin aivan huipputytsy! :)

Tarte aux multifruits - jättimäisen suuri hedelmätorttu! Halkaisija huikeat 38,5cm eli vetää vertoja jo perhepizzan koolle! Makea piirakkapohja (pate sablee), jonka päälle Marie paistoi mantelikreemiä. Mantelikreemin päälle levitin itsekeitetyn vattuhillon ja sinne tänne sattumiksi vaniljakreemiä. Koko komeuden kruunasi ihanat sesongin marjat ja hedelmät: mansikkaa, vattua, pensasmustikkaa, banaania, kiiviä, aprikoosia, päärynää, mandariinia sekä erivärisiä viinirypäleitä.

Costa Rica - kahvia ja suklaata rapealla praliinipohjalla

Huomenna ohjelmassa on pitkien yöunien lisäksi Juan-les-Pinsissä järjestettävät sokeri -ja suklaamessut. Paikan päällä on kojuja ja näytöksiä koko Provencen alueelta, joten nähtävää ja maistettavaa riittää! Lähdetään työpaikan tyttöjen kanssa kattelemaan kaikkea makeaa ja ihanaa. Mukava lähteä hyvässä porukassa, jossa kaikki ovat yhtä innoissaan kun minä! Lisää postausta tuosta reissusta myöhemmin!

-Moona

Klassikkokakkua ja klassikkomaisemia

Jälleen on viikko vierähtänyt ihan silmänräpäyksessä! Kuluneen viikon aikana harjoittelin mm. macaronien pursotusta sekä creme anglaisen  ja klassikkokakku Charlotten valmistusta. Loppuviikkoa kohti tilauslistat pitenivät ja oli todella mukavaa vaihtelua ns. "normiarkeen", kun pääsin tekemään vähän erikoisempia ja uusia juttuja. Muutamilta mokilta ja vastoinkäymisiltäkään ei ihan vältytty, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Eze Villagesta avautuvat näköalat


           Macaroneja tuli tosiaan pursoteltua useampia eriä alkuviikosta. Ensimmäiset pari erää tein keskikokoisia kuoria yksittäisiä leivoksia varten, jotka täytetään vadelmahillolla, keveällä vanilja kreemillä (creme legere) ja tuoreilla vatuilla. Niistä siis piti tulla nättejä, HILLITTYJÄ vaaleanpunaisia... Mutta mitäpä kävikään.. :D Käytin siis kesällä täällä ollessani noihin samoihin macaronkuoriin punaista, luonnollista pulverivärijauhetta, joka on siis erittäin erittäin erittäin pigmenttistä ja tujua tavaraa. No nyt sitten syksyllä porukka Ateljeessa oli syystä tai toisesta alkanut suosimaan toisenlaista väriä, nimittäin nestemäistä. Nestemäinen väri on myös erittäin hyvää ja toimivaa, mutta siinä on paljon vähemmän väripigmenttiä kuin pulverivärissä eli sitä saa laittaa reilusti enemmän.
            Olen nyt tänne tultuani käyttänyt pelkästään nesteväriä ja tottunut salakavalasti siihen, että sitä saa laittaa reilusti. No siinäpä sitten maanantai-aamuna otinkin ajatuksissani pulverivärin kaapista ja lisäsin sitä taikinaan samalla mitalla kuin laimeaa nesteväriä ja voivoivoi... Voitte vaan kuvitella, että lopputulos näytti öhöm hieman erilaiselta, mitä haettiin... Ja se chefin ilme oli kyllä ihan korvaamaton (2 minuuttia pelkkää järkyttynyttä macaronmixin tuijoitusta)! Alkujärkytys oli melko paha kaikilla, ja tästäkin pikku kömmähdyksestä seurasi paljon hillitöntä naurua, mutta lopputulos oli kuitenkin erittäin onnistunut. Väri oli ihanan syvänpunainen ja chef lopulta ihastui siihen niin paljon, että sanoi parin päivän jälkeen: "Kuule Moona, nyt me aletaan valmistaa macaronit aina tuollaisiksi syvänpunaisiksi. Tuo väri on upea ja korostaa vadelmaa hyvin!" Huhhuh kivi putosi sydämeltä ja tuo on oikeastaan ihan totta. Väri on mukavan dramaattinen ja herättää ainakin asiakkaiden huomion! Suurista macaroneista, jotka tehdään usein tilauksen mukaan tai vitriiniin myyntiin, tuli sitten ihan pinkkejä (koska chef kaatoi värin..) mutta siltikin tosi söpöjä. Täyte on muuten sama, mutta creme legeren tilalla on kirpeää sitruunakreemiä ja koristelu on runsas. Alkuviikko vierähti siis macaronien parissa. Jättimacaronit ovat vähän niinkuin kakkuja ja nyt kun macaronit ovat saavuttameet huiman suosion ympöri maailmaa, ihmiset tilaavat niitä syntymäpäiväkakkujen sijasta. Ei huono valinta! ;)

 Punaiset macaronkuoret........

Macaron Grande

            Loppuviikosta siirryttiin isompiin kakkuihin. Tilauksia sateli omenapiirakoista suklaakakkuihin ja tuhatlehtisiin (Millefeuille). Päärynächarlotte oli uusi, jännitävä tuote. Klassikkokakku, jonka makuna oli tällä kertaa raikas päärynä. Päärynämoussea, mantelimoussea, rapeita kaakaokeksejä ja päärynäviipaleita. Charlotten päälle aseteltiin päärynäviipaleita viuhkamaiseen kuvioon ja reunoille kiinnitettiin kaakaon makuisia ladie's finger eli savoiardikeksejä. Koko komeuden viimeisteli oranssi nauha nätillä rusetilla. Teimme myös muutamia suuria joulukakkulevyjä odottamaan pariksi viikoksi pakkaseen, josta ne sitten ilman vielä hieman viiletessä leikataan tiskiin myyntiin paloiksi hyvissä ajoin ennen joulua, jotta ihmiset pääsevät maistelemaan useita vaihtoehtoja ennen lopullista päätöstä kakkutilauksesta. Samalla hyvää mainosta etukäteen! Ollaan puhuttu chefin kanssa, että lanseeraisimme piakkoin pienen testierän lakritsimacaroneja puotiin, jotta näemme kasvaako niiden suosio miten hyvin ja päätyisikö ne lopulta listalle kunnolla. Jännittävää! Suomalaisesta lakusta tietenkin. Mutta aika näyttää, miten hyvin lakritsi sopii ranskalaisten makupalettiin. Viikko oli mukavan kiireinen ja pääsin taas yhtenä iltapäivänä paistamaan vähän leipää jäätävässä leipäuunissa. Hauskaa vaihtelua! Ensiviikolla ohjelmassa on ainakin tuulihattutaikina, mutta kaikki muu on vielä mysteeriä.

Päärynächarlotte

 Sesongin parhaita paloja eli viikunatartaletit

Kävin tänään taas yhden pienen päiväretken. Suuntasin junalla Monacoon päin Eze Sur Merin kylään ja erityisesti Eze Villageen. Eze Village on erään vuoren päällä sijaitseva keskiaikainen kylä, josta avautuu upeat näkymät alas laaksoon ja merelle. Vuoria, kapeita ja mutkittelevia serpentiiniteitä, pikkukyliä ja merta. Klassista etelä-ranskalaista maisemaa löytyy yllin kyllin tästä kohteesta! Kylä on täynnä taidetta, mm. lasi,- koru- ja maalaustaidetta sekä kahviloita ja ravintoloita söpöjä pikkuputiikkeja unohtamatta. Ezessä sijaitsee myös kaksi erittäin kuuluisaa parfyymikauppaa, josta toisella, Fragonardilla on myös tehdas kylässä. Tehtaaseen pääsee päivittäin ilmaisille kierroksille, joilla parfyymimestarit kertovat tuotteista, niiden valmistuksesta ja erilaisten tuoksujen yhdistelmistä. Tehtaassa sijaitsee tietysti tehtaanmyymälä.

Mielestäni upein kokemus Ezessä kuitenkin oli Jardin Exotique eli vapaasti suomennettuna eksoottinen puutarha. Puutarhassa oli paljon erilaisia alueelle tyypillisiä kasveja ja pieniä kivipolkuja, jotka johtivat ylös näköalapaikalle. Maisemat olivat henkeäsalpaavan upeat! Historiataulut olivat kiva lisä ja ne kertoivat kaikkea mahdollista alueeseen liittyvää. Alueella on kuvattu paljon elokuvia (mm. Alfred Hitchcockin Varkaitten paratiisi, pääosissa Grace Kelly ja Cary Grant) ja se on useiden taiteilijoiden sekä julkkisten suosiossa joko lomakohteena tai pysyvänä kotipaikkana. Ezessä on mukava tunnelma, ehkä hieman turistinen, mutta eihän se haittaa, koska olin itsekin tänään oikea turisti. Maisemat ovat upeat ja tunnelmalliset pikkukujat vievät silmänräpäyksessä kulkijansa keskiajalle. Täytyy kyllä päästä visiitille joskus vielä uudestaankin! Ezeen pääsee kätevästi Nizzasta junalla, ja ylös kylään matka jatkuu juna-aseman edestä lähtevällä bussilla, joka kiermurtelee serpentiiniteitä välillä ehkä jopa hieman liian lujaa.. :D

Jardin Exotiquessa esiintyvät patsaat "Maan jumalattaret" ovat taiteilija Jean-Philippe Richardin taidonnäytteitä.

 Ezen kylä

Näköalapaikalta oli aikamoiset pudotukset alas laaksoon. Onneksi aidat oli hyvää tekoa!

CAP-tutkintoa varten ennakkohakemukset on nyt lähetetty netissä eteenpäin ja tästä se opiskelu sitten vasta kunnolla alkaakin. Can't wait!

-Moona

Shoppailu- ja turistiviikonloppu

Mulla on yleensä (ainakin vielä) viikonloput vapaat koulusta, joten sillon pitkien yöunien ja aamulenkkien lisäksi on myös mukava nauttia kauniista Nizzasta ja se lähiympäristöstä. Retkeni sijoittuvat usein lähikaupunki Cagnes-sur-Merissa sijaitsevaan ostoskeskukseen, upouuteen Polygone Rivieraan (joka on muuten Euroopan suurin ostoskeskus tällä hetkellä!) tai sitten Monacoon päin pieniin pikkukyliin. Tänä viikonloppuna tuli suunnattua molempiin suuntiin: eilen Polygone Riviera shoppailutaivaaseen ja tänään sunnuntaina ihanan sään kunniaksi Saint-Jean Cap-Ferratin pikkukylään ja satamaan.

             Cagnes-sur-Merin Polygone täytyy vaan kokea. Sana ostoskeskus ei riitä kuvaamaan alueen massiivista upeutta! Polygone Riviera on vajaa vuosi sitten avattu shoppailutaivas, joka sijaitsee noin tunnin bussimatkan päässä Nizzasn keskustasta. Jokaiselle löytyy jotakin tuosta pienestä kaupungista! On leffateatteria, kahvilaa, ravintolaa, casinoa - kaupoista puhumattakaan! Viime kesänä, kun majapaikkanani oli vielä Saint Laurent du Var, kävin usein arki-iltoina työpäivän jälkeen pyörähtämässä Polygonissa. Pyörällä matka taittui mukavasti kahteenkymmeneen minuuttiin ja paikan päällä odotti jos jonkinmoista nähtävää. Pari kertaa hiljaisena maanantai-iltana tuli bongattua myös muutamia julkkiksia, jotka viettivät kesälomaa Cote d'Azurin alueella. Ehdoton suosikkikauppa on Linditin suklaapuoti sekä tietysti se ainoa ja oikea halpaliike Primark, josta saa ihan peruspaitoja, toppeja, sukkia ym. normikamaa mukavan edullisesti. Primark ei revi opiskelijan budjettia aivan heti kahtia! Muita hyviä kauppoja ovat mm. Mango, ZARA, Pull&Bear, Berskha, Minelli ja vanha tuttu H&M. Jätski- ja kahvipaikkoja löytyy runsaasti jokaiseen makuun. Tykkään myös Polygonessa siitä, että alue on kokonaan ulkona. "Pääkäytävä" on taivasalla ja keskellä on jos jonkinnäköistä puuta ja pensasta, sekä monia suihkulähteitä. Kaupat ovat sisätiloja ja ne reunustavat "pääkäytävää". Eli periaatteessa on ulkona, mutta myös tavallaan sisällä. Saa nauttia shoppailun ohessa myös raittiista ulkoilmasta.


             Tänään sunnuntaina suuntasin aivan toiseen suuntaan, eli Monacoon päin Saint-Jean Cap-Ferratin kylään valokuvaus- ja turistireissulle. Sää oli mitä parhain! Lämmintä oli noin 21 astetta, joten oikein hyvin tarkeni kuvailla ja ihastella maisemia. Liikenne sujui mukavasti sunnuntain takia ja bussimatka Saint Jeanin satamaan kesti vain vajaan puoli tuntia. Tie kiemurtelee serpentiinimäisesti ylös ja alas aivan rantaviivaa pitkin, joten maisemat pelkästään bussin ikkunasta olivat henkeäsalpaavan upeat. Kalliota, merta, pikkukyliä, rantaa ja vuoristoa. Saint-Jean Cap-Ferratin ehkä hienoin nähtävyys on satama, jossa turkoosi vesi kohtaa vielä vihertävät vuoret ja valkoiset purjeveneet. Satamassa on paljon mukavia ravintoloita ja kahviloita sekä söpöjä pikku putiikkeja. Pari hyvää leipomoa löytyy muutaman sadan metrin päästä rannasta. Oli aikamoisen mukava piknikki aallonmurtajalla istuskellessa ja veneiden kulkua katsellessa. L'Atelier de Vincentin harjoittelijatytöt kertoivat, että tekevät aina silloin tällöin patikointiretkiä juurikin tuonne samaan paikkaan ja kiertävät koko niemen päivän aikana. Toivottavasti seuraavalla kerralla pääsen mukaan! Alue on kuuluisa myös maailmalla ja on toiminut useiden elokuvien kuvauspaikkana (mm. vanhempia Bondeja on kuvattu osittain juurikin täällä). Kannattaa siis ehdottomasti hypätä junaan tai bussiin nro 81 Nizzasta, jos pyörii täällä päin!

            Huomenna onkin sitten jännä päivä, kun CAP-tutkintoon alkaa ennakkohaku netissä. Hakuaika on vähän reilut kaksi viikkoa ja siinä täytellään erilaisia lomakkeita. Suoritan siis täällä Nizzassa Ranskan kansallisen konditoriatutkinnon, joka vaaditaan kaikilta alan ihmisiltä. Myös leipurit ja kokit suorittavat omat CAP:nsä. Koulutukseen kuuluu käytännön ja teorian opintoja, jotka molemmat suoritan L'Atelier de Vincentissä Chefin valvovan silmän alla. Ensi keväänä on sitten kahden päivän mittainen loppukoe, jonka läpäistyään oppilas saa tutkintotodistuksen ja ammattipätevyyden.  Ensimmäinen koepäivä koostuu käytönnön taitojen arvoinnista, eli valmistetaan tiettyjä ranskalaisia klassikkotuotteita käsin. Näitä voivat olla esimerkiksi tuulihatut, croissantit ja perinnekakut. Arvioitsija arvioi tekemisiäni koko päivän. Jännittävää! Toisena päivänä vuorossa ovat tekniikat: kirjoitetaan ranskaksi pyydettyjen tuotteiden valmistusmenetelmät. Se se vasta jännittääkin! Täytyy alkaa harjoittelemaan jo hyvissä ajoin tuota osuutta..... Ettei tuu ihan tänka på.. :D Onneksi loppukokeeseen on vielä hyvin aikaa, joten ei paniikkia. Lähen siitä liikkeelle, että koitan ensiksi täyttää ne online-hakemukset oikein ranskaksi :D