Klassikkokakkua ja klassikkomaisemia

Jälleen on viikko vierähtänyt ihan silmänräpäyksessä! Kuluneen viikon aikana harjoittelin mm. macaronien pursotusta sekä creme anglaisen  ja klassikkokakku Charlotten valmistusta. Loppuviikkoa kohti tilauslistat pitenivät ja oli todella mukavaa vaihtelua ns. "normiarkeen", kun pääsin tekemään vähän erikoisempia ja uusia juttuja. Muutamilta mokilta ja vastoinkäymisiltäkään ei ihan vältytty, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Eze Villagesta avautuvat näköalat


           Macaroneja tuli tosiaan pursoteltua useampia eriä alkuviikosta. Ensimmäiset pari erää tein keskikokoisia kuoria yksittäisiä leivoksia varten, jotka täytetään vadelmahillolla, keveällä vanilja kreemillä (creme legere) ja tuoreilla vatuilla. Niistä siis piti tulla nättejä, HILLITTYJÄ vaaleanpunaisia... Mutta mitäpä kävikään.. :D Käytin siis kesällä täällä ollessani noihin samoihin macaronkuoriin punaista, luonnollista pulverivärijauhetta, joka on siis erittäin erittäin erittäin pigmenttistä ja tujua tavaraa. No nyt sitten syksyllä porukka Ateljeessa oli syystä tai toisesta alkanut suosimaan toisenlaista väriä, nimittäin nestemäistä. Nestemäinen väri on myös erittäin hyvää ja toimivaa, mutta siinä on paljon vähemmän väripigmenttiä kuin pulverivärissä eli sitä saa laittaa reilusti enemmän.
            Olen nyt tänne tultuani käyttänyt pelkästään nesteväriä ja tottunut salakavalasti siihen, että sitä saa laittaa reilusti. No siinäpä sitten maanantai-aamuna otinkin ajatuksissani pulverivärin kaapista ja lisäsin sitä taikinaan samalla mitalla kuin laimeaa nesteväriä ja voivoivoi... Voitte vaan kuvitella, että lopputulos näytti öhöm hieman erilaiselta, mitä haettiin... Ja se chefin ilme oli kyllä ihan korvaamaton (2 minuuttia pelkkää järkyttynyttä macaronmixin tuijoitusta)! Alkujärkytys oli melko paha kaikilla, ja tästäkin pikku kömmähdyksestä seurasi paljon hillitöntä naurua, mutta lopputulos oli kuitenkin erittäin onnistunut. Väri oli ihanan syvänpunainen ja chef lopulta ihastui siihen niin paljon, että sanoi parin päivän jälkeen: "Kuule Moona, nyt me aletaan valmistaa macaronit aina tuollaisiksi syvänpunaisiksi. Tuo väri on upea ja korostaa vadelmaa hyvin!" Huhhuh kivi putosi sydämeltä ja tuo on oikeastaan ihan totta. Väri on mukavan dramaattinen ja herättää ainakin asiakkaiden huomion! Suurista macaroneista, jotka tehdään usein tilauksen mukaan tai vitriiniin myyntiin, tuli sitten ihan pinkkejä (koska chef kaatoi värin..) mutta siltikin tosi söpöjä. Täyte on muuten sama, mutta creme legeren tilalla on kirpeää sitruunakreemiä ja koristelu on runsas. Alkuviikko vierähti siis macaronien parissa. Jättimacaronit ovat vähän niinkuin kakkuja ja nyt kun macaronit ovat saavuttameet huiman suosion ympöri maailmaa, ihmiset tilaavat niitä syntymäpäiväkakkujen sijasta. Ei huono valinta! ;)

 Punaiset macaronkuoret........

Macaron Grande

            Loppuviikosta siirryttiin isompiin kakkuihin. Tilauksia sateli omenapiirakoista suklaakakkuihin ja tuhatlehtisiin (Millefeuille). Päärynächarlotte oli uusi, jännitävä tuote. Klassikkokakku, jonka makuna oli tällä kertaa raikas päärynä. Päärynämoussea, mantelimoussea, rapeita kaakaokeksejä ja päärynäviipaleita. Charlotten päälle aseteltiin päärynäviipaleita viuhkamaiseen kuvioon ja reunoille kiinnitettiin kaakaon makuisia ladie's finger eli savoiardikeksejä. Koko komeuden viimeisteli oranssi nauha nätillä rusetilla. Teimme myös muutamia suuria joulukakkulevyjä odottamaan pariksi viikoksi pakkaseen, josta ne sitten ilman vielä hieman viiletessä leikataan tiskiin myyntiin paloiksi hyvissä ajoin ennen joulua, jotta ihmiset pääsevät maistelemaan useita vaihtoehtoja ennen lopullista päätöstä kakkutilauksesta. Samalla hyvää mainosta etukäteen! Ollaan puhuttu chefin kanssa, että lanseeraisimme piakkoin pienen testierän lakritsimacaroneja puotiin, jotta näemme kasvaako niiden suosio miten hyvin ja päätyisikö ne lopulta listalle kunnolla. Jännittävää! Suomalaisesta lakusta tietenkin. Mutta aika näyttää, miten hyvin lakritsi sopii ranskalaisten makupalettiin. Viikko oli mukavan kiireinen ja pääsin taas yhtenä iltapäivänä paistamaan vähän leipää jäätävässä leipäuunissa. Hauskaa vaihtelua! Ensiviikolla ohjelmassa on ainakin tuulihattutaikina, mutta kaikki muu on vielä mysteeriä.

Päärynächarlotte

 Sesongin parhaita paloja eli viikunatartaletit

Kävin tänään taas yhden pienen päiväretken. Suuntasin junalla Monacoon päin Eze Sur Merin kylään ja erityisesti Eze Villageen. Eze Village on erään vuoren päällä sijaitseva keskiaikainen kylä, josta avautuu upeat näkymät alas laaksoon ja merelle. Vuoria, kapeita ja mutkittelevia serpentiiniteitä, pikkukyliä ja merta. Klassista etelä-ranskalaista maisemaa löytyy yllin kyllin tästä kohteesta! Kylä on täynnä taidetta, mm. lasi,- koru- ja maalaustaidetta sekä kahviloita ja ravintoloita söpöjä pikkuputiikkeja unohtamatta. Ezessä sijaitsee myös kaksi erittäin kuuluisaa parfyymikauppaa, josta toisella, Fragonardilla on myös tehdas kylässä. Tehtaaseen pääsee päivittäin ilmaisille kierroksille, joilla parfyymimestarit kertovat tuotteista, niiden valmistuksesta ja erilaisten tuoksujen yhdistelmistä. Tehtaassa sijaitsee tietysti tehtaanmyymälä.

Mielestäni upein kokemus Ezessä kuitenkin oli Jardin Exotique eli vapaasti suomennettuna eksoottinen puutarha. Puutarhassa oli paljon erilaisia alueelle tyypillisiä kasveja ja pieniä kivipolkuja, jotka johtivat ylös näköalapaikalle. Maisemat olivat henkeäsalpaavan upeat! Historiataulut olivat kiva lisä ja ne kertoivat kaikkea mahdollista alueeseen liittyvää. Alueella on kuvattu paljon elokuvia (mm. Alfred Hitchcockin Varkaitten paratiisi, pääosissa Grace Kelly ja Cary Grant) ja se on useiden taiteilijoiden sekä julkkisten suosiossa joko lomakohteena tai pysyvänä kotipaikkana. Ezessä on mukava tunnelma, ehkä hieman turistinen, mutta eihän se haittaa, koska olin itsekin tänään oikea turisti. Maisemat ovat upeat ja tunnelmalliset pikkukujat vievät silmänräpäyksessä kulkijansa keskiajalle. Täytyy kyllä päästä visiitille joskus vielä uudestaankin! Ezeen pääsee kätevästi Nizzasta junalla, ja ylös kylään matka jatkuu juna-aseman edestä lähtevällä bussilla, joka kiermurtelee serpentiiniteitä välillä ehkä jopa hieman liian lujaa.. :D

Jardin Exotiquessa esiintyvät patsaat "Maan jumalattaret" ovat taiteilija Jean-Philippe Richardin taidonnäytteitä.

 Ezen kylä

Näköalapaikalta oli aikamoiset pudotukset alas laaksoon. Onneksi aidat oli hyvää tekoa!

CAP-tutkintoa varten ennakkohakemukset on nyt lähetetty netissä eteenpäin ja tästä se opiskelu sitten vasta kunnolla alkaakin. Can't wait!

-Moona

Shoppailu- ja turistiviikonloppu

Mulla on yleensä (ainakin vielä) viikonloput vapaat koulusta, joten sillon pitkien yöunien ja aamulenkkien lisäksi on myös mukava nauttia kauniista Nizzasta ja se lähiympäristöstä. Retkeni sijoittuvat usein lähikaupunki Cagnes-sur-Merissa sijaitsevaan ostoskeskukseen, upouuteen Polygone Rivieraan (joka on muuten Euroopan suurin ostoskeskus tällä hetkellä!) tai sitten Monacoon päin pieniin pikkukyliin. Tänä viikonloppuna tuli suunnattua molempiin suuntiin: eilen Polygone Riviera shoppailutaivaaseen ja tänään sunnuntaina ihanan sään kunniaksi Saint-Jean Cap-Ferratin pikkukylään ja satamaan.

             Cagnes-sur-Merin Polygone täytyy vaan kokea. Sana ostoskeskus ei riitä kuvaamaan alueen massiivista upeutta! Polygone Riviera on vajaa vuosi sitten avattu shoppailutaivas, joka sijaitsee noin tunnin bussimatkan päässä Nizzasn keskustasta. Jokaiselle löytyy jotakin tuosta pienestä kaupungista! On leffateatteria, kahvilaa, ravintolaa, casinoa - kaupoista puhumattakaan! Viime kesänä, kun majapaikkanani oli vielä Saint Laurent du Var, kävin usein arki-iltoina työpäivän jälkeen pyörähtämässä Polygonissa. Pyörällä matka taittui mukavasti kahteenkymmeneen minuuttiin ja paikan päällä odotti jos jonkinmoista nähtävää. Pari kertaa hiljaisena maanantai-iltana tuli bongattua myös muutamia julkkiksia, jotka viettivät kesälomaa Cote d'Azurin alueella. Ehdoton suosikkikauppa on Linditin suklaapuoti sekä tietysti se ainoa ja oikea halpaliike Primark, josta saa ihan peruspaitoja, toppeja, sukkia ym. normikamaa mukavan edullisesti. Primark ei revi opiskelijan budjettia aivan heti kahtia! Muita hyviä kauppoja ovat mm. Mango, ZARA, Pull&Bear, Berskha, Minelli ja vanha tuttu H&M. Jätski- ja kahvipaikkoja löytyy runsaasti jokaiseen makuun. Tykkään myös Polygonessa siitä, että alue on kokonaan ulkona. "Pääkäytävä" on taivasalla ja keskellä on jos jonkinnäköistä puuta ja pensasta, sekä monia suihkulähteitä. Kaupat ovat sisätiloja ja ne reunustavat "pääkäytävää". Eli periaatteessa on ulkona, mutta myös tavallaan sisällä. Saa nauttia shoppailun ohessa myös raittiista ulkoilmasta.


             Tänään sunnuntaina suuntasin aivan toiseen suuntaan, eli Monacoon päin Saint-Jean Cap-Ferratin kylään valokuvaus- ja turistireissulle. Sää oli mitä parhain! Lämmintä oli noin 21 astetta, joten oikein hyvin tarkeni kuvailla ja ihastella maisemia. Liikenne sujui mukavasti sunnuntain takia ja bussimatka Saint Jeanin satamaan kesti vain vajaan puoli tuntia. Tie kiemurtelee serpentiinimäisesti ylös ja alas aivan rantaviivaa pitkin, joten maisemat pelkästään bussin ikkunasta olivat henkeäsalpaavan upeat. Kalliota, merta, pikkukyliä, rantaa ja vuoristoa. Saint-Jean Cap-Ferratin ehkä hienoin nähtävyys on satama, jossa turkoosi vesi kohtaa vielä vihertävät vuoret ja valkoiset purjeveneet. Satamassa on paljon mukavia ravintoloita ja kahviloita sekä söpöjä pikku putiikkeja. Pari hyvää leipomoa löytyy muutaman sadan metrin päästä rannasta. Oli aikamoisen mukava piknikki aallonmurtajalla istuskellessa ja veneiden kulkua katsellessa. L'Atelier de Vincentin harjoittelijatytöt kertoivat, että tekevät aina silloin tällöin patikointiretkiä juurikin tuonne samaan paikkaan ja kiertävät koko niemen päivän aikana. Toivottavasti seuraavalla kerralla pääsen mukaan! Alue on kuuluisa myös maailmalla ja on toiminut useiden elokuvien kuvauspaikkana (mm. vanhempia Bondeja on kuvattu osittain juurikin täällä). Kannattaa siis ehdottomasti hypätä junaan tai bussiin nro 81 Nizzasta, jos pyörii täällä päin!

            Huomenna onkin sitten jännä päivä, kun CAP-tutkintoon alkaa ennakkohaku netissä. Hakuaika on vähän reilut kaksi viikkoa ja siinä täytellään erilaisia lomakkeita. Suoritan siis täällä Nizzassa Ranskan kansallisen konditoriatutkinnon, joka vaaditaan kaikilta alan ihmisiltä. Myös leipurit ja kokit suorittavat omat CAP:nsä. Koulutukseen kuuluu käytännön ja teorian opintoja, jotka molemmat suoritan L'Atelier de Vincentissä Chefin valvovan silmän alla. Ensi keväänä on sitten kahden päivän mittainen loppukoe, jonka läpäistyään oppilas saa tutkintotodistuksen ja ammattipätevyyden.  Ensimmäinen koepäivä koostuu käytönnön taitojen arvoinnista, eli valmistetaan tiettyjä ranskalaisia klassikkotuotteita käsin. Näitä voivat olla esimerkiksi tuulihatut, croissantit ja perinnekakut. Arvioitsija arvioi tekemisiäni koko päivän. Jännittävää! Toisena päivänä vuorossa ovat tekniikat: kirjoitetaan ranskaksi pyydettyjen tuotteiden valmistusmenetelmät. Se se vasta jännittääkin! Täytyy alkaa harjoittelemaan jo hyvissä ajoin tuota osuutta..... Ettei tuu ihan tänka på.. :D Onneksi loppukokeeseen on vielä hyvin aikaa, joten ei paniikkia. Lähen siitä liikkeelle, että koitan ensiksi täyttää ne online-hakemukset oikein ranskaksi :D

Joulutunnelmointia lokakuussa ja kuvia suosikkipaikoista

                                                                    Nizzan satama                                       

Kyllä vain! Täällä Nizzassa ollaan jo aika lailla hurahdettu joulutunnelmointiin, ainakin konditorian puolella, missä tulevan joulun erikoiskakkuja on kehitelty jo useamman viikon ajan. Mallikakut viimeisteltiin tänään valokuvausta varten ja voi että, miten ihania niistä tulikaan! En oo kyllä ennen nähny ihan näin luonnossa niin upeita kakkuja, saati sitten päässy taiteilijan (Chefin) oikeaksi kädeksi ja osallistumaan koko tähän prosessiin! Muutamien viime päivien aikana oppia on tarttunut aivan älyttömästi ja tuntuu, että vauhti vain kiihtyy. Koko ajan tulee vastaan jotain, mitä en oo ennen päässy tekemään. Reseptivarasto jatkaa kasvuaan päivä päivältä. Uusia tekniikoita pääsee kokeilemaan ihan päivittäin, ja eihän se aina ekalla kerralla mene niinkuin pitäisi, mutta saa ainakin muu porukka naurut mun toilailuista.
                Kukaan ei oo seppä syntyessään ja joka päivä painotetaan toiston tärkeyttä. Hyvänä esimerkkinä on pitkulaisten tuulihattujen (eclairien) pursotus. Sehän siis näyttää tooosi helpolta, kun niitä pursotellaan huimaa vauhtia kahdenkymmenen vuoden kokemus takana. Mutta mutta mutta... Sitten kun Moona tulee siihen pellin eteen ja kokeilee ihan ensimmäistä kertaa niin en sano muuta kun että voivoivoi.. :D Olihan se aikamoinen rupeama ja kauan sen taikinan pursotteluun meni, koska jäljen piti olla vähintäänkin täydellistä - eclairit on yksi suurista ranskalaisista klassikoista ja ne on vain osattava. Mietin siinä hiukkasessa epätoivossa (kun olin siis pursottanut yhden eclairin kymmenen kertaa, kyllä kymmenen, ja kaapinut aina huonon pois ja tehnyt uudestaan), että mitä tässä nyt oikein hommataan, mutta sitten mieleeni muistui taas, minkä takia täällä ollaan. Se on hyvä, että haastetta ei puutu! Ja oli myös mukava huomata, että sanonta "Harjoitus tekee mestarin" alkoi pikkuhiljaa kiteytymään ihan käytäntöön, kun työn jälki parani eclair eclairilta. Hitaasti, mutta varmasti. On kyllä älyttömän mukava tunne, kun pääsee haastamaan itseään kunnolla! Ja varsinkin se, että palautetta tulee reilusti - sekä hyvää, että huonoa ja tietenkin rakentavasti. Se on todella tärkeä asia näin oppimisen kannalta, että kehutaan kun tehdään hyvin ja sanotaan suoraan, jos ja kun joku menee vikaan. Heti perään selitetään selvästi, että miksi näin ei voi tehdä ja miten asia korjataan, koska usein virheet vaikuttavat esimerkiksi leivoksen rakenteeseen ja ulkonäköön, mausta puhumattakaan.

    

 Baguettes
Oon päässy muutamana iltapäivänä harjottelemaan leipien paistoa. Suurinosa leivistä paistetaan aamulla, mutta muutamia peltejä jätetään kylmiöön odottamaan iltapäivää. Iltapäivällä paistettu leipä on mukavan tuore illan asiakkaille. Kuvassa itse viilletyt patongit. Yllätävän vaikeeta saada jokaisesta viillosta yhtä pitkä ja syvä!

   
Jäätävän iso leipäuuni!

La Mary, L'Atelier de Vincentin spesiaalileipä.

             Vapaa-aikana oon lenkkeilly merenrantaa pitkin ja valokuvaillu tätä kaunista kaupunkia. Tekemistä kyllä riittää! Nizzan näköalapaikalle johtavat portaat lähtee vajaan sadan metrin päästä mun asunnolta, ja siellä oonkin käynyt aika useasti.. Julkinen liikenne pelaa Nizzan alueella hyvin ja se on edullinen tapa liikkua paikasta toiseen. Takseja en suosittele kenellekkään pelkästään hinnan takia! Oon aina aatellu, että Suomessa taksista saa maksaa, mutta täällä se on vähintään tuplat. Iltaisin enemmänkin. Julkinen liikenne siis ansaitsee isot peukut. Tramiin eli raitiovaunuun ja paikallisbusseihin käy samat liputkin, joten sekin helpottaa liikkumista huomattavasti. Rantakelit alkaa olemaan jo aika vähissä ja talvi tekee täälläkin selvästi jo tuloaan. Aika kaivaa ne villasukat ja sateenvarjot esille. Joulukakuista tulee omaa raporttia heti, kun ihanuudet on julkaistu suurelle yleisölle. Lisään tähän postaukseen vielä kuvia joistakin mun suosikkipaikoista täällä etelän lämmössä.

                                 Vieux Nice, Nizzan vanhakaupunki ja mun uusi tukikohta!

 
                                 Näköalapaikalta avautuu ihanat näkymät kaupunkiin ja merelle

Beaulieu-Sur-Mer, aivan ihana pikkukylä Nizzan ulkopuolella Monacoon päin. Ihan yksi suosikkipaikoista! Upea ranta ja pari hyvää konditoriaa, niin mitä muuta sitä enää viikonlopuille kaipaa??

Vanhan kaupungin pikkukuja.

Place Garibaldi, Garibaldin aukio. Täynnä söpöjä kahviloita ja ravintoloita. Ensi vuonna osittain aukeavan uuden tramin prototyyppi on näytteillä lokakuun loppuun asti Garibaldilla. Punaista uutuutta pääsee ihastelemaan ihan sisältä käsin! Verkosto kattaa ison osan kaupunkia ja viimeiset linjat valmistuu vuonna 2019.
Tässä on joitakin paikkoja monista, joissa tykkään pyöriä vapaa-ajalla. Jos liikkuu Nizzassa niin kannattaa ehdottomasti ainakin katsastaa se näköalapaikka! Portaita riittää, mutta näkymät ja maisemat on sen arvoiset!

- Moona

Ensimmäinen koulupäivä ja muut kommellukset

Kuten jo otsikosta voi päätellä, ei ekoina päivinä tietenkään vältytty ilman pienimuotoisia hämmennyksiä ja kömmähdyksiä... Palataampa ajassa taakse päin lauantaihin ja Nizzaan saapumiseen. Koneet oli oikein mukavasti ajallaan ja lennot meni hyvin, vaikka matkan varrella oli paikoitellen pieniä turbulenssipuuskia. Saavuin Nizzan kentälle, pääsin passintarkastuksesta yllättävän nopeasti läpi ja sain miljoonan kilon painoisen laukkunikin loistavasti matkalaukkuhihnalta. Chef pääsi onneksi hakemaan mut kentältä ja lähdettiin suunnistamaan vanhaa kaupunkia ja uutta kämppää kohti. En muistanu miten sinne mentiin, vain osoitteen. Noh onneksi navigaattorit on keksitty ja päästiin jo aika lähelle vanhaa kaupunkia ja mun kämppää, minne ei muuten autolla kovinkaan helposti pääse, koska a) kaikki kadut on superkapeita, b) porukkaa on varsinkin viikonloppuisin joka paikassa erittäin paljon ja c) useimmilla kaduilla ei saa edes ajaa (mutta paikalliset ajaa kuitenkin). Pysäköitiin auto perusranskalaisella tyylillä (toimii myös Thaimaassa) eli hätävilkut päälle ja mihin nyt sattuu mahtumaan. Lähdin etsimään asuntoani ihmisvilinästä ja raahasin jättimäistä matkalaukkua mukanani varmaankin erittäin hämmentyneen näköisenä, koska suunnistustaitoni ovat olleet aina hieman kröhöm puutteelliset. Löysin kuitenkin asunnon vihdoin ja viimein, sain jopa alaoven auki ja laukun raahattua neljänteen kerrokseen vanhoissa portaissa. Nou hätä. Sitten alkoi operaatio miten pääsen sisälle kämppääni. Eli täällähän on kaksi ulko-ovea: ulommassa kaksi lukkoa, jotka ovat aivan samannäköiset ja niille on tietysti omat avaimet, jotka ovat pitkälti toistensa kloonit. Ja ainiin lukot on ylösalaisin :D. Siinä sitten kymmenen minuutin hikisen ja raivoisan taistelun jälkeen huomasin, että tämän ovenhan takaa löytyy vielä toinen ovi jeejee.. Seuraava ovi ei ollut suomalaiseen ovikulttuurin tottuneelle yhtään sen helpompi pala ja siinäkin väkerrellessä kului pieni tovi. Heitin kamat sisään ja hain autolta loput. Palatessa kämpälle alaovi alkoi temppuilemaan (koska se on vaan niin vanha ja toimii silloin tällöin joskus kunnolla). Siinä vaiheessa oli jo huumori melko lopussa, kun en taaskaan meinannut päästä kamoineni sisälle ja vatsassa kurni hirveä nälkä väsymyksestä puhumattakaan. Eipä siinä, vihdoin pääsin takaisin ylös omaan ihanaan pikku kämppääni, naapurin avustuksella tosin ja sain vielä ruokaakin lähimarketista jääkaappiin. Maassa siis rauha.

             Sunnuntai kului sitten siivoilun, kamojen purkamisen ja vanhaan kaupunkiin tutustumisen merkeissä. Ja myös erilaisten ovien avaamisen ja lukitsemisen opettelussa. Kämpästä tuli oikein kiva ja viihtyisä pienen siivoilun jälkeen. Tavaratkin löysi paikkansa nopeasti. Ympäristönä vanha kaupunki on ihana ja tunnelmallinen, mutta myös aika meluisa. Ravintoloissa pauhaa musiikki iltaisin aika myöhään ja ihmisten puheensorina kaikuu talojen seinistä. Lakaisu- ja roska-autot herättävät aamuyöllä meteliin tottumattoman nukkujan. Toisaalta on kuitenkin mukava olla kaiken elämän keskellä. Ikkunasta näkee vilauksen läheiselle aukiolle, jossa viime viikonloppuna oli mm. akrobatia- ja orkesteriesityksiä. Opiskelijalle siis ilmaista viihdettä! Ja vielä hyvää sellaista! Sunnuntai kului siis taloksi asettumisen merkeissä. Ja työkaveri tuli vähän fiksailemaan mun pyörää, jotta se olis priimakunnossa maanantaiaamuna.

              Tänään maanantaina oli sitten se odotettu eka koulupäivä! Ja mahtavaa oli! Huolimatta aamun järkytyksestä, kun löysin pyöräni ihan sökönä viime yön jäljiltä. Joku järjenjättiläinen siis oli viime yönä hajottanu mun pyörän ajokelvottomaksi. Jouduin jättämään menopelini lukittuna yhteen liikennemerkkitolppaan, koska tässä talossa ei oo pyörävarastoa eikä sitä tänne ylös asuntoonkaan pysty kantamaan. Olipa tosi mukava yllätys, kun aamulla kävelin pyörälleni ja huomasin että se on aivan rikki: renkaat puhkottu ja takapyörää oli luultavasti potkittu tolppaa vasten, koska se on ihan mutkalla. Jos siis haluan vielä ajella, niin täytyy ensiksi suorittaa pienimuotoinen pyöräremontti.... Tervetuloa vähän isompaan cityyn... Pistin töppöstä toisen eteen ja en myöhästynyt koulusta kuin 15 minuuttia, mikä sekin oli aivan liian noloa ekana päivänä, vaikka täällä se ei nyt ehkä oo ihan niin tarkkaa kun meillä Suomessa. Onneksi pomo ei suuttunu!

         Eka koulupäivä oli aivan upea! Päästiin heti asiaan ja tekemään kakkuja. Sain kaksi siistiä essua, joissa lukee nyt mun nimi ja oppikirjat kans. Kasattiin tänään kuusi jättiläismäistä Ooppera-kakkua ja tehtiin osasia vielä huomenna kasattaviin suklaakakkuihin. Iltapäivällä paistettiin patonkeja ja harjoiteltiin niiden oikeaoppista viiltämistä, jotta uunissa kohotessa leipä ei halkea ja näyttää nätiltä. Myös suklaan temperointia treenattiin tänään ja sainkin siitä ihan huikean hyvän oppitunnin sekä paljon käytännön töitä, kun valmistettiin erivärisiä suklaakoristeita tulevan joulun mallikakkuihin. Mallikakkujen täytyy olla valmiita jo tällä viikolla, koska ne kuvataan ja painetaan mainoksiin ihan pian. Olin tänään kyllä ihan pikkulapsi karkkikaupassa-fiiliksellä! Yhtä haltioitunu taas uudesta syksyn kakkumenusta ja kaikista uusista jutuista mitä reilun kuukauden aikana L'Atelier de Vincentissä olikaan ehtiny tapahtua. Ootan jo innolla huomista ja niiden ihanien suklaakakkujen kasausta! Kaikki on täällä kuitenkin paremmin kuin hyvin, pyörää lukuunottamatta. Nizzassa on vielä ihan täysi kesä, lämmintä on ollu päivällä reilut 25 astetta, joten ulkona eikä keittiössä oo edelleenkään tarvinu palella! Huomenna sokeri-ihanuus ja julkisella liikenteellä seikkailu jatkuu!

- Moona

Lähtöfiiliksiä ja suklaisen panna cottan resepti

Viiden viikon Suomen visiitti on hurahtanut nopeasti töiden ja kaiken muun häsläyksen merkeissä. Laukut on jo melkein pakattu, enää jotain pientä puuttuu. Lennän lauantaina Oulusta Helsingin kautta Nizzaan. Nizzassa odottaa lämmön lisäksi uusi, ihana kämppä vanhankaupungin sydämessä kaiken vilskeen keskellä.. Enää ei siis tarvitse asua Joogahemmon nurkissa. :D Laukkuun on pakattu tavallisten juttujen, kuten vaatteiden ja perustarvikkeiden lisäksi myös ranskan oppikirjat, juustohöylä, pepsodentin hammastahnaa ja tiskiharjoja (Fazerin Sinistä unohtamatta!). Vaikka tavaraa on paljon, luultavasti perille päästyäni huomaan, että jotain oleellista on ehkäpä jälleen jäänyt matkasta... En ole siis mikään superhyperjärjestelmällinen pakkaaja matkoille lähtiessä, mutta tällä kertaa otin itseäni jo suhteellisen hyvissä ajoin niskasta kiinni ja tein jopa pakkauslistan, jotta suurimmilta unohduksilta vältyttäisiin tällä kertaa.
        Koulu alkaa heti maanantaiaamuna tutussa paikassa. En malta oottaa! Ihanaa päästä oppimaan ja tekemään oikeasti sitä mistä on kiinnostunut. Aionkin imeä tietoa kuin pesusieni tuon seitsemän kuukauden ajan. Koulu on siis Suomen mittapuulla melkoisen lyhyt ja asiaa tulee luultavasti ovista ja ikkunoista, mutta sehän ei mua haittaa. Koulutus on konditoriatuotteisiin ja työskentelyyn painoittuva, mutta pakettiin sisältyy myös jauhojen pöllytystä ja hartialihasten käyttöä leipomopuolella. Luvassa on paljon ranskalaisia perustuotteita ja klassikoita, mutta kalenterivuoden tapahtumat, erityisesti joulu ja pääsiäinen sekä äitienpäivä elävöittävät tuotekirjoa mukavasti. Jännää päästä näkemään joulun ajan kiire ja häslinki! (Monet asiakkaat siis tekivät tilauksia jo joululle elokuun puolessa välissä varmistaakseen, että saavat juuri haluamansa tuotteet) Pääsiäisen suklaatöitä odotan myös erittäin innolla. Amerikan Alexandra kertoi, että viime pääsiäisenä L'Atelier de Vincentissä valmistettiin jättiläismäinen kana, joka oli täyttä suklaata. Mukava nähdä, mitä tämä ja ensivuosi tuovat tullessaan.  Tämän tytön elämässä onkin niin sanotusti alkamassa jollain tavalla uusi aika ja fiilikset ovat erittäin odottavat ja innostuneet, mutta myös haikeat koska monta rakasta ja ihanaa ihmistä jää tänne Suomeen. Onneksi aina voi tulla kyläilemään. On melkoisen mukava tunne, kun ovet ja ikkunat ovat auki ja saa katsoa, minne tuuli tuon koulun jälkeen vie. Au revoir Finland,  salut France!

Viime viikonloppuna tein perheen sunnuntailounaalle jälkkäriksi suussa sulavaa, suklaista panna cottaa mansikoiden kera. Resepti on ihanan helppo ja yksinkertainen, mutta erityisesti nopea valmistaa. Suurimman osan valmisteluista voi ja kannattaa tehdä etukäteen jo edellisenä päivänä, niin keittiöhommat helpottuu huomattavasti seuraavaa päivää ja ateriaa ajatellen. Halusin tällä kertaa päästä erityisen helpolla, joten kasasin panna cotat ja lisukkeet laseihin. Tässäpä siis reseptiä!

Suklainen panna cotta mansikoilla

-Suklaista panna cottaa
-Mansikkakastiketta
-Minttumarinoituja tuoreita mansikoita
-Suklaamurua
-Paahdettuja manteleita rouhittuna (muutama ruokalusikallinen)
-Tummaa suklaata rouhittuna (muutama ruokalusikallinen)
-Koristeeksi raastettua tummaa suklaata ja mintun lehtiä, sekä kermavaahtoa

Panna cotta
(4 annosta)

3dl vispikermaa
2dl turkkilaista jogurttia
0,75dl multi hyytelösokeria
0,75dl tummaa kaakaojauhetta
40g 70% tummaa suklaata
2rkl sokeria
ripaus vaniljaa

Valmistusohje:

Pilko suklaa pieniksi paloiksi. Laita kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna pikkuhiljaa miedolla lämmöllä koko ajan vispilällä sekoittaen kiehumispisteeseen. Madalla lämpöä ja sekoita kiehumispisteen saavuttamisen jälkeen vielä noin puolen minuutin ajan. Kaada seos siivilän läpi laseihin, jotka kestävät kuumaa. Vie heti jääkaappiin ja anna hyytyä vähintään neljä tuntia, mielellään yön yli. Huom! Multi hyytelösokeri hyydyttää nopeammin kuin liivate, joten seos on kaadettava kattilasta mahdollisimman nopeasti laseihin paakkujen ehkäisemiseksi.

Mansikkakastike

100g tuoreita tai pakastemansikoita
1tl sitruunan mehua
1,5rkl tomusokeria

Valmistusohje:

Sekoita mansikoista, sitruunan mehusta ja tomusokerista sileä kastike joko sauvasekoittimella tai tehosekoittajalla. Siivilöi halutessasi.

Minttumarinoidut tuoreet mansikat

150g tuoreita mansikoita
4-5 mintun lehteä
1rkl tomusokeria

Valmistusohje:

Poista mansikoita kannat ja paloittele neljään osaan. Hienonna mintun lehdet. Sekoita kulhossa mansikat, minttu ja tomusokeri. Anna maustua peitettynä jääkaapissa muutaman tunnin ajan.

Suklaamuru

60g voita
25g mantelijauhetta
50g tomusokeria
1 muna
90g vehnäjauhoja
15g tummaa kaakaojauhetta

Valmistusohje:

Pehmitä voita mikrossa noin 10-15s. Vatkaa sähkövatkaimella vaaleaksi ja kuohkeaksi. Lisää joukkoon mantelijauhe ja tomusokeri, sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon muna ja siivilöidyt jauhot sekä kaakaojauhe. Kelmuta taikina ja anna levätä jääkaapissa noin tunnin ajan. Taikinan voi valmistaa jo edellisenä päivänä jääkaappiin. Murentele levännyt taikina pellille leivinpaperin päälle ja paista 160 asteessa uunin keskitasolla noin 15-20min, kunnes mukavan rapeaa. Murenna morttelissa tai blenderissä muruksi, jossa on vielä suutuntumaa. Ylijäänyttä suklaamurua kannattaa hyödyntää jäätelöannoksissa ja muissa jälkkäreissä. Säilytä huoneenlämmössä ilmatiiviissä rasiassa.

Jälkiruuan kasaus lasiin:

1. Kaada hyvin hyytyneen suklaapannacottan päälle mansikkakastiketta mukavaksi kerrokseksi.
2. Lisää mansikkakastikkeen päälle suklaamurua tuomaan rapeutta ja ripottele sinne tänne paahdettua mantelirouhetta ja rouhittua tummaa suklaata.
3. Asettele päälle minttumarinoituja mansikoita ja pursota kermavaahdosta pieniä nokareita sinne tänne. Raasta päälle suklaata ja koristele annos tuoreilla mintun lehdillä. Tarjoile heti.

Nyt vain sitten testaamaan superhelppoa ja herkullista jälkkärireseptiä, joka taatusti hurmaa kaikki ruokailijat!

Mukavaa loppusyksyä kaikille!
- Moona
 


         

Syksyn omenapiirakka ranskalaiseen tapaan

Syksy tekee tuloaan jo kovaa vauhtia ja sehän tarkoittaa virallisesti villasukkakauden alkua! Villasukkien lisäksi kaapista kannattaa ehdottomasti kaivaa myös kaulin ja piirakkavuoka sillä ihanat, kotimaiset happamankirpeät omenat ovat parhaillaan juuri nyt. Mikään ei voita itsetehtyä omenapiirakkaa teekupillisen kera!
           Tätä piirakkaa tuli pyöriteltyä L'Atelier de Vincentin keittiössä kerran jos toisenkin ja resepti onkin peräisin juuri tuosta keittiöstä.Onneksi kotikeittiössä omenat saa kuoria ja viipaloida käsin! Tämä tekniikan todellinen ihmelapsi koki erityisen vaikeaksi Ranskan keittiössä käytetyn ihmeomenavempaimen: keksinnön pitäisi oikein käytettynä kuoria ja viipaloida omenat käden käänteessä pientä vipua pyörittämällä, mutta jostain mystisestä syystä tuo typerä vempain ei suostunut tekemään yhteistyötä tämän leipurin kanssa... Noh akilleenkantapäät kullakin! Mulla se oli toden totta se ihmeomenavempain ja Amerikan Alexille se oli perinteine purkinavaaja, joka tuotti tuskaa ja nauruja muille lähes päivittäin.
          Makea piirakkataikina on höystetty mantelilla. Omenasose ja mantelikreemi antavat herkullisen pohjan kotimaisille, ohuille omenalohkoille. Kokonaisuus sulaa suussa ja piirakka häviää kahvipöydästä nopeasti pala palalta.  Tässäpä siis herkullinen resepti, joka on kokeilemisen ja vaivan arvoinen!

Omenapiirakka L'Atelier de Vincentin tapaan 
(Tarte pom) halk. 30cm vuokaan

1 annos makeaa piirakkataikinaa (ohjeesta jää hieman yli; loppu taikina kannattaa säästää ja pakastaa)
1 annos mantelikreemiä
1 purkki (360g) omenasosetta
4-5 suurta makeankirpeää kotimaista omenaa
5-6rkl hasselpähkinärouhetta
4 rkl hienoa sokeria
1/2dl hyytelösokeria + 1 dl vettä
Voita ja vehnä- tai korppujauhoja vuoan pintaan

Valmistusohje

1. Valmista ensin piirakkataikina ja laita se jääkaappiin lepäilemään noin tunnin ajaksi.
2. Taikinan lepäillessä valmista mantelikreemi.
3. Voitele ja jauhota piirakkavuoka (n. 30cm). Kaulitse piirakkataikina jauhoitetulla pöydällä noin 4-5mm:n paksuiseksi levyksi. Rullaa taikina kaulinta apuna käyttäen vuoan päälle ja painele taikina varovasti vuokaan. Laita vuoka pakkaseen jäähtymään omenoiden valmistelun ajaksi.
4. Pese ja kuori omenat. Poista kota omenaporalla tai leikkaa omenat ensiksi kahtia pituussuunnassa ja poista kota veitsellä tai pientä lusikkaa apuna käyttäen. Leikkaa omenat vaakasuorassa noin 4-5mm:n paksuisiksi viipaleiksi.
5. Omenapiirakan kasaus ota piirakkapohja pakastimesta ja tee pohjaan reikiä haarukalla. Levitä pohjan päälle ensiksi omenasose. Tee mantelikreemistä pieniä mukavia sattumia sinne tänne omenasoseen päälle ja asettele omenaviipaleet viuhkamaisesti koko komeuden päälle. Ripottele omenoiden päälle hieman hienoa sokeria. Ripottele hasselpähkinärouhetta piirakan reunoille. Paista uunin alatasolla 160-170 asteessa noin 45-60 minuuttia uunista riippuen. Omenat saavat ottaa kunnolla väriä. Anna jäähtyä hieman.
 Keitä simppeli kakkukiille piirakan pintaan: kiehauta vesi ja lisää hyytelösokeri joukkoon pienissä erissä koko ajan sekoittaen. Kiehauta uudestaan ja sekoita, kunnes sokeri on liuennut kokonaan eikä seos ole kiteistä. Anna jäähtyä kunnes kakkukiille paksuuntuu hieman. Levitä kakkukiille omenoiden päälle pullasudilla. Ihaile tuotostasi ja nauti!


Mantelilla höystetty makea piirakkataikina
(Pate sablee aux amandes) 

240g voita
2g himalajan ruususuolaa
150g tomusokeria
50g mantelijauhetta
4g vaniljaa tai 1 kukkurallinen tl vaniljasokeria
80g munia (karkeasti 2 munaa)
400g erikoisvehnäjauhoja

Valmistusohje

1. Pehmennä voita mikrossa noin 15 sekunnin ajan, kunnes se on pehmeää, mutta ei sulaa.
Vatkaa voita yleiskoneessa tai käsivatkaimella kunnes se on ilmavaa ja kevyttä. Sekoita joukkoon suola ja vanilja.
2. Siivilöi mantelijauho ja tomusokeri. Lisää ne voin joukkoon ja aloita sekoitusprosessi hitaasti. Älä vatkaa liikaa.
3. Lisää munat joukkoon yksitellen. Siivilöi jauhot ja sekoita ne voi-manteliseoksen joukkoon. Sekoita kunnes taikina on silkkisen sileää.
4. Taikina on aika pehmeää (mikä on hyvä merkki!) Kääri taikina kelmuun ja laita lepäämään jääkaappiin noin tunniksi.

Mantelikreemi
(Creme d'amande)

60g voita
60g tomusokeria
60g mantelijauhetta
1 tl maizenaa
1 muna
2 tl konjakkia tai tummaa rommia

1. Pehmennä voita hetkisen verran mikrossa. Vatkaa sileäksi käsivatkaimella.
2. Siivilöi maizena, tomusokeri ja mantelijauhe. Lisää voin joukkoon ja sekoita tasaiseksi.
3. Sekoita joukkoon muna sekä rommi ja varmista että seos on tasaista. Säilytys jääkaapissa. Voi myös pakastaa muutaman viikon ajaksi.
Huom! Mantelikreemi vaatii aina kypsennyksen, voidaan käyttää makeissa piirakoissa ja tortuissa.

Herkullista syksyn alkua!
-  Moona

Vive la France! Pohjosen tyttö muutti kesäksi Nizzaan!

Kuten jo otsikko kertoo, tämä tyttö vietti siis kuluneen kesän 2016 Etelä-Ranskan lämmössä. Äkkilähtö Nizzaan tapahtui melkein heti lakkiaisten jälkeen, ihan parin päivän varoitusajalla. Pakkaukseen käytin aikaa vain säälittävät kolmekymmentä minuuttia, joten matkasta jäi mm. tietokone sun muuta tarpeellista.. Tässä siis selitys miksi blogi päivittyy nyt vasta jälkikäteen. :)

Pääsin siis työharjoitteluun (le stage) erääseen nizzalaiseen leipomo-konditoriaan reiluksi pariksi kuukaudeksi ja tästä huikeasta tilaisuudesta on kiittäminen Kuusamon omaa mestarikokkia, Jouni Törmästä, joka ystävällisesti ja sinnikkäästi toimi yhteyshenkilönäni ja puolestapuhujanani Ranskan maalla. Jouni siis järjesti minut töihin L'Atelier de Vincent-nimiseen leipomo-konditoriaan, joka sijaitsee aivan Nizzan keskustassa Boulevard Gambettalla.

 Lensin Nizzaan syntymäpäivänäni 9. kesäkuuta ja työt alkoivat maanantaina 13. kesäkuuta. Ensimmäiset päivät kuluivat nopeasti käytännön asioita hoitaessa, kuten pyörän ja ammattityövaatteiden ostossa sekä lähialueisiin tutustuessa. Nizzassa ja ylipäänsä Etelä-Ranskassa on erittäin kätevää liikkua pyörällä, joten ostin pyörän jo heti alkuun ja voin sanoa, että se oli oikeasti aivan loisto-ostos! Bussit ovat edullisia, mutta usein ruuhkaisia ja myöhässä, koska Nizzan alueella oikeita bussikaistoja on erittäin harvassa. Pyörä oli siis erittäin kätevä liikkumismuoto ja antoi myös vapauden mennä omien aikataulujen mukaan minne vain halusi.

Vuokrasin kesäksi huoneen erään "Joogatyypin" luota, Saint Laurent du Varista, joka on seuraava kaupunki heti Nizzan jälkeen Cannesiin päin. Turistisesonkina vuokra-asuntojen hinnat ovat pilvissä, joten opiskelijalle on paljon edullisempaa vuokrata huone. Kuljin lähes aina pyörällä töihin, työmatkaa oli noin 10km, mutta lämpimässä säässä ja hyvää pyörätietä pitkin se oli suorastaan nautinto. Oli upeaa katsella auringon nousevan Nizzan ylle vuorten takaa taivaan värjäytyessä upean oranssiksi. Työt alkoivat aikaisin aamulla, klo 7, joten matkaan oli lähdettävä jo hyvissä ajoin.

Ensimmäinen työpäivä oli erittäin jännittävä. On pakko myöntää nyt myöhemmin, että sydän hakkasi melkoisen kovaa kun parkkeerasin menopelini konditorian ulkopuolelle ja astelin sisään. Paikan omistaja (myöhemmin "Chef") on kondiittorimestari Vincent Mary, joka opetti 20 vuotta yhdessä maailman arvostetuimmassa kulinaarisessa koulussa, Pariisin Ecole Lenotressa, mutta neljä vuotta sitten päätti seurata unelmaansa ja perusti oman yrityksensä Nizzaan. Chef opettaa edelleen: meitä harjoittelijoita omassa puodissaan, mutta myös muita alasta kiinnostuineita ympäri maailmaa järjestettävillä kursseilla.

                                                                     Chef ja oppilas

Kiinnitin jo heti ensimmäisenä työpäivänä huomiota työpaikan ilmapiiriin, mikä oli erittäin hyvä (ja on edelleen), kaikki työtekijät tulevat todella hyvin juttuun ja auttavat toisiaan. Leipäpuolesta vastaa John ja Mamadou, minä, amerikkalainen Alex ja ranskalainen Marie hoidimme hommamme konditorian puolella Chefin valvovan silmän alla. Kahvilaa/myymäläpuolta pyörittävät Chefin vaimo Sandrine sekä kolumbialainen Juliette. L'atelier de Vincentin väki on kuin yhtä suurta perhettä ja rakkaus tekemiseen näkyy tuotteissa.

Pari ensimmäistä viikkoa olin aivan hukassa. En tiennyt mistä laatikosta tai kaapista mikäkin työväline tai raaka-aine löytyi, minulle puhuttiin ranskaa ja vielä erittäin nopealla tahdilla ja kaiken kukkuraksi eihän minulla ollut minkäänlaista kästystä tuotteista, niiden ulkonäöstä saati sitten mausta. Pääkoppani tieto rajoittui kolmeen ranskalaiseen klassikkoon: tuulihattuihin, macaron-leivoksiin ja oopperakakkuun - kaikki muu oli täysin uutta ja ihmeellistä. Pari ensimmäistä viikkoa meni siis aivan yli hilseen ja mokailuja sattui, ei kuitenkaan mitään liian suurta tai pahaa (Onneksi!!!)

Kaksi ensimmäistä viikkoa oli vaikeita ja olin aina aivan puhki kun pääsin kotiin. Uuden kielen, raaka-aineiden, tuotteiden esillepanon, uunin toiminnan sun muun opettelu vei oman aikansa, mutta pikkuhiljaa kaikki alkoi sujua paremmin ja ensimmäisen kuukauden jälkeen suurempia kysymysmerkkejä ei enää ollut.

 Tyypillinen työpäivä meni jota kuinkin näin: aamulla työt alkoivat klo 7, ensimmäiseksi toivotettiin tietysti hyvät huomenet työporukalle ja kyseltiin mitä kuuluu kenellekin (poskisuudelmia ei onneksi meidän työpaikalla liiemmin vaihdeltu). Päivän ensimmäinen homma joka ikinen aamu oli kaivaa eiliseltä jääneet kakut ja leivokset jääkaapista ja korjata ne. Korjauksella tarkoitettiin ulkonäköasioiden viilausta, esimerkiksi kermavaahdon uudelleen pursottamista, glaseerauksen lisäämistä ym. mikä paransi tuotteen ulkonäköä. Seuraavaksi kakkupalat ja leivokset laskettiin seinällä olevaan listaan, johon myös merkittiin paljonko kyseistä tuotetta oli tehtävä lisää myyntiin. Suurimmat myyntihitit kesällä olivat mansikkatartaletit ja perinteiset suklaaeclairit. Kakkujen korjauksen jälkeen ihanuudet vietiin kahvilan puolelle myyntiin ja uudet palat tehtiin listan mukaan. Tähän kului aikaa yleensä noin 2-3 tuntia, riippuen montako tekijää oli paikalla hommia hoitamassa. Noin kello 11 alkoi mun oma suosikkiosuus päivästä eli uuden oppiminen. Chef siis opetti meitä harjoittelijoita kädestä pitäen tekemään milloin mitäkin makeaa. Aloitimme perusasioista kuten creme patissieresta (leipurin kreemi) ja siirryimme päivä päivältä haastavimpiin asioihin. Oppimisosion jälkeen keittiö puunattiin putipuhtaaksi ja jäätävät astiavuoret tiskattiin priimakuntoon käsin, koska tiskikonettahan ei ollut... Olen siis ainakin oppinut tiskaamaan viimeisen kahden ja puolen kuukauden aikana jos jotakin!

                      Succes (pähkinäpraliinia, praliinilla maustettua voikreemiä ja marenkikeksiä)

 Delire Vanille Framboise (vanilja-vadelamleivos trendikkäällä punaisella mirror glaseerauksella)

               Punaiset macaron-leivokset (Le macaron) ja vihreä macaronleivos keksipohjalla (Vert)

Vapaapäiviksi mulle sattui mukavasti lauantai ja sunnuntai. Lauantait kului usein Nizzassa nähtävyyksiä katsellen ja ihanassa Beaulieu-sur-merin pikkukylässä rannalla. Myös Monacossa tuli käytyä päiväseltään ihmettelemässä luksusjahteja ja ferrarien kilpa-ajoa keskustassa. Antibes ja Cannes on vielä katsastamatta, mutta sinne ehtii sitten hyvin syksymmällä. Sunnuntai on Ranskassa perhepäivä. Useat kaupat ovat kiinni tai auki vain muutaman tunnin ja ihmiset menevät koko suvun voimin viettämään mukavan rentoa päivää rannoille. Kakkujen myynti on kiivasta viikonloppuisin ja etenkin sunnuntaina. Alemyynteihin hyökkäsin tietenkin heti aloituspäivänä eli 6. heinäkuuta. Cagnes-sur-merin kaupungissa sijaitseva, upouusi ostoskeskus Polygone Riviera oli yksi luottopaikoista. Kannattaa käydä katsomassa paikka jos liikkuu Nizzan lähettyvillä! Kauppoja ja nähtävää on alueella paljon.

                                                              Auringonnousu Nizzassa

Oppia tarttui kahden ja puolen kuukauden aikana mukaan paljon, mutta paljon on vielä opittavaa. Majailen tällä hetkellä Suomessa, mutta palaan Nizzaan jo 1. lokakuuta "koulunpenkille". Suoritan Ranskan kansallisen kondiittoritutkinnon oppisopimuksella L'Atelier de Vincentissä. Koulutus kestää 7 kuukautta ja suoritan lopuksi loppukokeet. Uusi, ihana asunto järjestyi vanhasta kaupungista ja nyt töihin on matkaa vain pari kilometriä. Lokakuuta odotellessa!

PS. Lupaan muistaa pakata koneen mukaan tälle seuraavalle pidemmälle reissulle ja päivittää kuulumisia ahkerasti! Kuvapostausta tulossa myöhemmin, joten pysykäähän kuulolla! :)

-Moona